*

MirjamiParant1

Köyhän koti voi olla myös Suomen kaunein!

  • Olohuoneeni kulma - lyyraviikunan olen kasvattanut taimesta ja hän 
kulkenut mukanani 20 v.
    Olohuoneeni kulma - lyyraviikunan olen kasvattanut taimesta ja hän kulkenut mukanani 20 v.
  • Eteiseni tervetulovalaistus!
    Eteiseni tervetulovalaistus!

Tv-formaatti - Suomen kaunein koti, on kurkistus varakkuuden kehtoon.

Kolme, hyvin positiivista ja kauniisti pukeutunutta asiantuntijaa, vierailee arvostelulle ilmoittautuneiden ja omat viehtymyksensä altistaneiden kodeissa.

Kodit edustavat enimmäkseen rahaa ja elintasoa.

Mielelläni katson korkean elintason mahdollistamia puitteita, jotka joskus jopa raastavat sydämeni syvintä.

Ei niin, että kuolisin kateudesta, vaan siksi, että tunne on ristiriitainen.

Ristiriitainen siksi, että ulkoiset puitteet ovat useimmiten kulissia. Kulissien takana elävät ihmiset.

Mietin, miten suurissa kodeissaan asuvat ehtivät nauttia tilojensa kauneudesta. Eivät ehdi. Heidän on tehtävä työtä, riennettävä paikasta toiseen, että elintaso on pysyvä. Paitsi, jos ovat perijöinä saaneet elintasonsa.

Mutta, nyt siihen, miksi vain varakkaiden kodit voivat olla Suomen kauneimpia koteja.

Eihän näin voi olla. Myös köyhät ovat sisustamisen mestareita.

Toivon tv-formaattia aikaan, jossa elämä ei ole vain vaurauden ylistystä vaan arvostusta kodeille, joissa raha ei näyttele pääosaa.

 

 

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (51 kommenttia)

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Lapsuuskotini oli alkusysäys kauneuden etsinnälle. Tupa, joka toimi 12 -henkisen perheemme sydämenä, oli aina hyvin hoidettu.

Silti, suurperheessämme, elin jonkinlaista kapinahenkeä pienestä pitäen.

Luonto ympärilläni oli kuin taulu, jossa saattoi nähdä valot ja varjot. Silhuettien jumalaisen kauneuden.

Käyttäjän mattiosaisa kuva
Matti Säisä

Mikä on kaunis koti, paljon se on katsojan silmässä. Omassa silmässäni nämä TVn kauneimmat kodit näyttävät kalseilta, steriileiltä kulisseilta. Mieleeni tulee niistä ison firman suurella rahalla tehdyt edustustilat myös jonkinsorttista laitosmaisuutta niissä näen.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Matti, olen samaa mieltä kanssasi!

Steriilistä kodista kodikkuutta on vaikea tunnistaa. Jotenkin jää tunne, että kodit, ne Suomen kauneimmiksi valitut, edustavat ennemminkin näyttämisen tarvetta, puitteet on kehitelty ikään kuin vieraita varten.

Mutta, jos on paljon rahaa, jokainen valitkoon oman tiensä.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Olen samaa mieltä Matin kanssa. Puitteet ja talot itsessään ovat tietysti upeita, kauniita ja kalliita, mutta se tärkein, kodin lämmin henki puuttuu, kun yleensä kaikki on liian viimeisen päälle ajateltua ja isolla rahalla toteutettua muodikasta kulissia.

Tyypillinen esitystalo on täynnä mustia ja harmaita huonekaluja, valkoisin seinin ja vain pieni väriläikkä tyynyissä on sallittua:) Muistan joskus jonkun kuuluisan parisilaisen muotisuunnittelijan sanoneen pukeutumisesta, että täydellinen yhteensopivuus on mielikuvituksetonta - joku "virhe" vasta tekee siitä täydellisen.

Minulle nämä kodit ovat liian "tyhjiä", toki sekin on makuasia, mutta personallisuus ja lämpö vaatii myös sisustukseen ihmisen omaa persoonallisuutta mukaan, jotta tila on käyttäjänsä näköinen - ei huonekalukaupan mainos, vaan elävä koti, joka elää ja hengittää.

Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen

Minä katselisin mieluummin kekseliäitä ratkaisuja, joissa on käytetty mahdollisimman vähän rahaa.

Näppärä ihminen tuunaisi vanhoja tavaroita uuteen uskoon, tekisi luonnonmateriaaleista kauniita koristeita yms.

Tuollaiset isolla rahalla ja sisustusarkkitehdin avustuksella tehdyt huushollit ovat tylsiä.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Sari, tosiaankin, vähälläkin rahalla voi saada kauneutta, jonka arvo onkin aivan muuta kuin isolla rahalla hankittu loisto.

Joskus mietin myös, miten ihmisillä on aikaa asuttaa kaikkia tiloja, useimmiten kodin sydän on kuitenkin keittiö tai tupakeittiö.

Joskus 'ennen vanhaan', kun tuli pidettyä lastenkin takia erilaisia kutsuja, keittiö täyttyi enimmäkseen aikuisista. Keittiössä oli helpointa jutustella.

Pönötystä ei päässyt syntymään, eikä pakonomaista keskustelua ympäripyöreistä asioista, jotka enimmäkseen pitkästyttävät.

Tv:sta tuttu 'Pokka pitää', rva Hyasinth on oiva esimerkki siitä, miten vieraat jännittävät. Hienosti kärjistettynä toteutettu sarja, joka karmeudessaan naurattaa, mutta on usein hyvinkin tosi.

Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen

Minä pahoin pelkään, että jokainen tuntee ainakin yhden Hyasinthin. Itse olen törmännyt pariin tuollaiseen naiseen, enkä tiennyt itkeäkö vai nauraa.

Käyttäjän mattiosaisa kuva
Matti Säisä Vastaus kommenttiin #6

No mutta suuri suosikkini Pokka pitää Hyasinthan on aivan ratkiriemukas. Luulisi että tällaista mustavalkoista luxuskotia rakentava ja ihannoiva vetäisi johtopäätöksiä jos nyt sattuu Hyasinth parodiaa katsomaan. Sellainenkin vähän ilkeämielisesti vilahtaa mielessä että kuinkahan monta Richadia onkaan taustalla näissä luksuskoti tapauksissa.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu Vastaus kommenttiin #8

Matti, samaa olen ajatellut minäkin. Ei noissa puitteissa saa jättää väärän väristä kuppia pöydälle, eikä ainakaan väärälle pöydälle, puhumattakaan, että voisi miesparka vaikka veistää pajupillin missään kohtaa kotia:)

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant Vastaus kommenttiin #9

Kaija, juuri noin! Useinhan miehet järjestävät itselleen ns. askartelutilan talon kellariin tai autotalliin.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #8

Minullapa on muutama Hyasinth tyyppinen ystävä. Parempia haluavat sisustajina olla kuin muut. Kilpailemme eri asioissa, joillekin se koti on kilpailun arvoinen ja se mitä on syytä esitellä ja rakentaa esittelyyn sopivaksi.

Kilpailuvietti ihmisessä saa aikaan kaikenlaista. Ihmettelen miten se voi jatkua iät ja ajat.

Koti, jossa asun, ei kilpailuissa pärjäisi, mutta viihdyn siellä. Se on asuttu ja asutun näköinen. Kalusteet ovat pääosin eri tavoin eri tahoilta saatuja.

Tyttäreni eilen huomautti sohvasta, jossa on Ansan jäljet. Pieni koira pureskeli alkuun vähän kaikkea. Sanoin, että korjaamme sen. Tytär ehdotti uuden hankkimista. Sohvat ovat tältä tyttäreltä. Ostin ne heille, kun saimme hiukan remonttia vastalahjaksi. Silloin jo pidin sohvista. Joten kun nuorille tuli halu saada uutta, vanhat siirtyivät meille.

Seinissä näkyy yhä kisun raapimisen jäljet. Ne pitäisi korjata, mutta ehkä aika sille tulee. Tytär jo ehdotti, että ottaisimme toisen heidän kissoistaan. Eläimiä on selvästi karttunut heille liikaa. Minä en uutta kissaa halua, no ainakaan vielä ehkä en koskaan enää.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #10

Minäpä tunsin kerran Hyasinthin, joka perusteli perheen muuttoa sillä että niistä taloista on jo kaikki paremmat ihmiset muuttaneet pois. Pankaa paremmaksi :)

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant Vastaus kommenttiin #11

Seija, ei kyllä noin radikaalia tilannetta tule mieleen.

Sen sijaan, parempien asukkaiden toiveissa olivat kauniaislaiset omakotiasujat, joiden naapuriin kaupunki suunnitteli turvapaikanhakijoiden alaikäisten asuntolaa.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu Vastaus kommenttiin #10
Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu Vastaus kommenttiin #10

Heh, poikani tässä yksi päivä sanoikin minulle, että meillä on ihan liikaa tavaraa ja pitäisi vähintään puolet heittää pois. Pitää paikkansa, mutta rakastan kotiamme, joka on kerätty vuosien saatossa sieltä sun täältä... Osa on sukulaisilta myöskin saatua tai perittyä, ja osa on ostettu huutokaupasta ja tuunattu itse meille sopivaksi.

Kuuntelen ihmeissäni ystävieni jatkuvia sisäremontteja, kun pienikin kuluma tai uusi muoti ratkaisee tarpeen myllätä koti aina uudestaan, jotta kaikki olisi täydellistä taas hetken... Kyllä voin sanoa samoin, ettei meidän kaunis koti myöskään kelpaisi kilpailuun mukaan, kun mitään yhtenäistä linjaa ei ole. Onneksi on hyvä näin! Pääasia on, että itse viihtyy.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #14

No meillä on joulukuusta myöten perittyä ja aikanaan matkoiltakin ostettua, ripustelen onnellisena niitä vanhoja silkkipaperikarkkeja ja lapsuudenkotini lasipallojakin.

Ja ai niin, joulukuusi tuli siitä että senkin koristeet vaihdetaan nykyään muodin mukaan, milloin minkin värinkin.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #14

Mulla oikeesti on ollut ihan liikaa tavara sen jälkeen kun toin pakettiautollisen äitini kuolinpesästä, lisäksi olen ollut roskisdyykari ja hamstraaja ja kirjoja on kertynyt vaikka olen välttänyt niiden ostamista ajan patinaa ja kulumiset ovat vain viehättäviä kun aitoja mutta kammottavat pinttyneet muovimatot ym. haluaisin vaihtaa.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant Vastaus kommenttiin #10

Tyttäreltäni olen saanut myös heille vanhoiksi käyneitä huonekaluja. Kissataloudessa, kuten omani, sohva on saanut omat kuviointinsa. Koirataloudessa, kuten myös omani, harmaa sohvani on aika ajoin koristeltu valkoisilla karvoilla. Imurointi auttaa, vaikka joskus tuskastuttaakin, mutta se on sitä elämää, jota on mukava elää.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #10

Minulta kyllä puuttu "kilpailuvietti" melko totaalisesti.
Minuakin sellainen koti mielyttää missä näkyy eri aikakausien kerrostumia ja tykkään aidosta ajan patinasta.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Nyt keittiön tilan vie saareke, En ole ikinä tajunnut mitä mieltä siinä on.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Olen katsellut niistä ohjelmista jokusen ja jäänyt tunne että eivätkö ole perineetkään mitään, edes valokuvia.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Ei pöydillä saa olla mitään turhaa, ne ovat pölyltä suojattuna laatikoissa. Nyt pitää olla vain kiiltävää pintaa ilman häiritseviä esineitä tai kuvia...

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Paitsi, että kun tuunataan asuntoja myyntiä varteen sirotellaan jotain törppöja uusvanhoja esineitä sinne täänne. En ikinä huolisi noita kynttilälyhtyjä jotka näyttävät olevan erityisesti sisustajien suosiossa, Vaikka en minä tiedä mikä nyt on trendikästä kun en ole aikoihin tuollaisia ohjelmia katsonut. Kauneimissa kodeissa esintyy ja remontoitaviin mÖkkeihin tehdään usein ylimitoitettuja terasseja, niitä en tajua ollenkaan, voihan puutarhakalusteet laittaa suoraan maahankin, jos on tasainen alusta.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Seija, oletusarvo on, että kaikki jossain vaiheessa perivät. On sitten toinen juttu, hyväksyykö jompi kumpi puolisoista perittävät taulut, huonekalut tai astiat.

Useimmiten ne aiheuttavat enemmän konfliktia kuin suurta iloa. Esim. anopilta perityt tavarat saattavat löytää paikkansa kierrätyskeskuksesta. Näin perherauha on siltä osin turvattu.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Mirjami, tykkäsi anopistaan tai ei niin eihän niitä saatuja tavaroita sentään tarvitse kierrätyskeskukseen viedä. Anopilta on saatuna kaikenlaista, ja kun jäi tunne että miehen nuorempi veli ei myöhemmin saanut yhtä paljon vanhaa kuin minä annoin kristallia ja jotain muutakin tyttärilleen. Niin ne perinnöt kulkevat.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu Vastaus kommenttiin #20

Nykyään kierrätyskeskuksissa on jo niin hyviä huonekaluja myytävänä, että helposti saisin niistä kerättyä suorastaan hienon kodin ja super halvalla. Kelpais varmaankin monille muillekin, mutta nyt niissä kiertelevät enemmistönä maahanmuuttajat ja minä:)

Voin kuvitella moniakin perijöitä, jotka nyrpistävät nokkaansa anopin huonekaluille, tauluille ja pitsiliinoille ja antavat ne kaikki Konttitorin tai jonkun muun kierrätyskeskuksen myytäväksi. Hyvä tietysti sekin, jos mielumin itse ostaa kaupasta uutta ja markkinat toki voivat sen ansiosta myöskin paremmin:).

Täytyykin joskus kuvata kooste huonekaluista hintoineen ja tehdä siitä esimerkki blogi. Katsotaan mitä saan aikaan, jos vaikka perustaisin kokonaan uuden kodin ja kaikki tavarat hankkisin kierrätyskeskuksesta... Innostava aihe minulle, kun sitä tarkemmin ajattelen. Saisin jopa edullisesti sen hääpuvunkin sieltä, jos tarvetta olisi ja vain vähän rahaa sijoittaa kertakäyttöön:). - - tai ajattelisin vähän pitemmälle, kuinka maailma hukkuu kohta tavaraan ja saasteisiin sen myötä.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #21

Heh, anoppi ei ollut käsityöihmisiä ja sain kaitaleen pitsipäiväpeitettä, että virkkaa sinä tämä loppuun. Pitsipäiväpeitteitä kun on perittynä ja itsekin virkannut yhden niin se kaitale on edelleenkin vaatehuoneen hyllyllä. Ehkä siitä tulee tyynynpäällinen tai keinutuolin matto, mutta mikään peritty ei hevillä kierrätyskeskukseen mene.

Odottelen bloggaustasi, siitä varmaan tulee mainio.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #21

Kävin muutama päivää sitten kierrätyskeskuksessa kun olisin tarvinnut kiroituspöydän lampun, mutta ei siellä sellaista ollut. Huonekaluja on paljon. Pienen siron petsatun pöydän olisi saanut kympillä, vähän katselin kun tarttisin parvekkeelle jonkun pienen pöydän. Bussin ikkunasta katselin himoiten juuri sopivankokoisia sähkökaapelin keloja eräällä rakennustyömaalla.
Meillä oli ennen kevättalkojen yhteydessä roskalava pihalla mihin sai viedä ylimääräisiä tavaroita. Kerran näin muutama keittiönpötääni(se muistaakseni pelastusarmeijan kirpikselta aikoinaan hankittu soikea jatkolevyllinen) sopiva pinnatuoli, mutta taloyhtiön "pomo" sanoi ettei sieltä mitään saa viedä ja hän haki kaverikseen toisen raavan miehen ja he rupesivat suurella antamuksella hakkaamaan rikki kaikki kelvolliset tavarat.

Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen Vastaus kommenttiin #21

Minun huushollini ehdon helmi on kierrätyskeskuksesta hankittu kabinettimallinen polkuompelukone.

Yleensähän polkukoneissa on pelkkä pöytätaso. Oma koneeni on rakennuttu kaapin sisään. Kun nostaa kannen ja avaa kaapinoven, saa kätevän ompelupöydän.

Vaihdoin koneeni vuosia sitten pariin räsyiseen mattoon. Siihen aikaan kuolinpesät olivat täynnä polkukoneita, eikä niillä ollut käytännössä mitään arvoa.

Nykyisin tuollaisesta masiinasta saisi jo riihikuivaa rahaa. Ja voin kertoa, että kun ovi on kiinni, kaappi näyttää antiikilta:)

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant Vastaus kommenttiin #20

Mun anoppi oli hieno lady, ranskatar, jolla oli omaisuutta. Ainoa, mitä häneltä elinaikanaan sain, oli matkamuisto Tahitilta:)) Olisi hän kerran ostanut minulle kengät, mutta maalaisjalkaani eivät ranskalaiset lestit istuneet, joten hän hermostui, että eikö sille mikään kelpaa.

Siinä vaiheessa, kun hänestä aika jätti, olin jo eronnut.

Lähinnä nuo anopin perinnöt ovat tulleet ilmi erään ystävättäreni tuskaillessa, mihin hän ne mööbelit sijoittaa, kun eivät istu yhtään meidän kotiimme. Miehelle olivat rakkaita.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #23

Niin no, anoppiaanhan ei voi valita, tulee siinä miehen mukana, mutta kukin anoppihan voi pitää miniäänsä hyvät välit. Satuin just soittamaan omalleni kysyäkseni tulevatko perjantaina vai lauantaina, teki pienen pojan kanssa pihassa kaakaokurakakkuja.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #24

Eikö kukaan ole ottanut miestä kun on ensiksi ystävystynyt hänen äitinsä kanssa?

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant Vastaus kommenttiin #30

Margareta, omalla kohdallani olin jo naimisissa, kun pääsin tutustumaan anoppiini. Mutta, omalla tavallaan saattaisipa tuota hyvinkin pohtia, onko mies kuin äitinsä. Joten anoppiehdokkaasta voisi aloittaa seurustelun. Heh, heh!

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #37

Vanhanapiikana minulla ei ole ollut anoppia, mutta olen itse aika vaikean anoppiongelman uhri. Isäni otti sodan jälkeen valvontakommission häätämän isoäitini meille asumaan. Isoäitini ei jostain syystä hyväksynyt äitiäni vaan haikaili isäni aikaisempien tyttö-ystävien perään. Minä jäin vihamielisen suhteen kiistakapulaksi.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant Vastaus kommenttiin #38

Margareta, kylmät väreet menivät selkäpiitäni pitkin, kun luin lapsuutesi perheestä.

Anopit usein kilpailevat poikansa suosiosta. Tämä on valitettavan tosi. Jotkut onnistuvat piilottamaan tunteensa, jotkut, kuten äitisi anoppi, kaatoi äitiäsi kohtaan koetut, vihamieliset tunteensa, kotiisi.

Surullista on, että jouduit syyttömänä kärsimään. Lapsen on tietenkin vaikeaa tunnistaa, kenelle on oltava lojaali ja kenelle ei. Ristiriita tuo paineita, jotka saattavat hyvinkin rikkoa lapsen turvallisuuden tunnetta.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #40

Sekä äitini että isoäitini jumaloivat suurta sotasankariaan joka olikin ihailun ansainnut ihminen.
Sodan uhreja ovat myös sankareiden lapset.
Menin nyt aiheen ulkopuolelle, mutta kun tulee niin helposti mieleen monia assosiaatioita.
Mutta kodit olivat avaria ja viihtyisästi sisustettuja sekatyylisillä perintökalusteilla täydennettyinä Aallon tuoleilla ja jakkaroilla.
Minun huoneessani vallitsi melkoinen kaaos. Isäni ottikin uudella diakamerallaan siitä valokuven ja uhkasi näyttää tulevalle sulhaselleni.
Jonkinmoisen kaaoksen onnistun aina saamaan aikaiseksi vierailessani missä tahansa majapaikassa, en tunne oloni kotoisaksi jos kaikki on tip-top. Minulle on tärkeintä, että työvälineet löytyvät tarvittaessa.
Mutta liika on minullekin liikaa.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant Vastaus kommenttiin #46

Margareta, poimin tuosta kirjoituksestasi tärkeän lauseen: Sodan uhreja ovat myös sankareiden lapset.

Kaikki liittyy kaikkeen. Myös kodin sisustaminen on jossain määrin viestintää, joka nousee vanhempien tilanteesta, joka heijastuu omaan lapsuuteen, kasvuun ja aikuistumiseen.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Anopillani on 4 poikaa, joiden vaimot eivät olleet hänelle ilon lähteitä. Kukapa sitä nyt poikiaan vieraille naisille olisi valmis luovuttamaan. Ja minä olin kaiken lisäksi 'eskimoiden maasta'.

Itsekin nyt anopin virkaa toimitan, niin vävyni ei ainakaan minua pelkää.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Helsingissä, Kirstinkujalla, Linnanmäen kupeessa on työläisasuntomuseo!

Kodit ovat sen ajan kalusteilla varustettuina kauniita ja henkeviä. Siellä käydessään voi eläytyä aikansa elämäntyyliin.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Niin on täällä Tampereellakin entisillä kotinurkillani oleva työläismuseokin. Kun olisivat säilyttäneet Amurin puutalot siitä olisi voinut tulla Unescon maaimanperintökohde. Nyt jotkut havittelevat sellaista kosken ranalle josta suurin osa vanhoista tehdäsrakennuksista on jo purettu.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund
Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #32

On. Minä asuin kerrostalossa. Vastapäätä oli puutalo, kaavan mukaan sinne ei olisi tullut kerrostaloa. Mutta eräänä päivänä näin kun aivan tervettä vankka punahonkahirttä pantiin moottorisahalla poikki. Sellaista hirttä ei enää ole. Ja taivaani vietiin keittiöstä. Sieluni silmin näen vieläkin kasvattamani punaiset paprikat sinisen hetken syvänsinistä taivasta vastaan.
Nykyarkkitehdit eivät ollenkaan ymmärrä mitä ikkunasta näkyvät puut ja taivas asumisviihtyvyydelle merkitsevät.

Käyttäjän Jukka Konttinen kuva
Jukka Konttinen

Jos Talent-kisan voi voittaa soittelemalla kämmenpieruja hauskan kuuloisesti, niin miksei kodin sisustamisessakin voi kilpailla.

Vastenmielistä eliitti/ökykulttuuria kuitenkin moinen minusta. Koti on elämistä varten ja elämän tarkoitus on (sikäli kun semmoinen on määritettävissä) muualla kuin siinä, että sohvatyynyissä on miljoonan dollarin pinnoitteet.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Kilpaillaanhan rähjäisimmästä kämpästäkin ja olenkin ajatellut, että voisin osallistua sellaiseen kilpailuun. Palkintona on, että heitetään romut menemään ja kunnostetaan kämppä uuteen uskoon. Mutta tuskin osaisin esittää iloista naama kun näkisin yllätyksen josta parhaimmat aarteeni, esim pari kasvisprässinä käytettyä roskalavalta saamani Finlaysonin tiiltä, olisi viety ja kämppä olisi laitettu jotain minusta kamalia tapettejä ja mööpeleitä.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Löytyihän se kilpailuvietti. Hyvä. Et kuitenkaan viihtyisi uusissa puitteissa, joten parempi, että elät kuin olet.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #42

Olisi kai lähinnä häpeä voittaa sellaisessa kilpailussa.
Joku ratkaisu on keksittävä siivousongelmaan.Eli poistettava ainakin osan tarpeettomista tavaroista.
Tietenkin on ollut kiva jotain palkintoa saada jossain kilpailussa, mutta mitään hinkua voittaa ei koskaan ole ollut. Ainoa kilpailu jossa olen voittanut oli kolmen sarjan hiihtokilpailu jossa ikäluokassa oli vain yksi toinen tyttö. Hän olisi ylivoimaisesti voittanut, ellei olisi kerran sairastunut ja joutui luopumaan osallistumisesta. Arvaa nolottiko ottaa palkintolusikkaa vastaan

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Jukka, hyvin kommentoitu. Minua eniten on ihmetyttänyt noissa kaunein koti -kisoissa se, että tuodaan koko kansalle tietoon, miten vauras kansa elää ja pyöreän punaisen maton esittämisellä kertoo kotinsa mielipaikasta.

Suren sitä, miten suurin osa väestöstämme jää paitsioon.

Kerronpa tässä vielä yhden anekdootin tuttavaperheestämme, joka asui Helsingin Temppelikadulla, vuokralla.

Heidän kotinsa oli monella tavoin järjestäytymätön, mutta siellä viihtyivät niin kansainväliset opiskelijat kuin satunnaiset kävijät.

Pariskunta, nyt jo edesmennyt, oli boheemi ja rakastettu. Kotiaan en kutsui Suomen kauneimmaksi, mutta ehdottomasti puoleensavetävimmäksi.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Suomen kaunein koti -formaatti on aikansa elänyt. Kokonaisen, 100- vuotisen itsenäisen kansamme oikeutus, on saada tilaa kodeille, jotka ovat asukkaidensa kauneimmat.

Käyttäjän ellelazarov kuva
Elle Marketta Lazarov

Sinne fiikuksen viereen se punainen matto. Se on sen arvoinen, kun on seikkaillut niin kauan kanssasi.
Totta mitä kirjoitit. Hyvää se että nuo kodit työllistää siivoojia.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Elle, kiitos! Hienoa, että havaitsit myös positiivisen puolen, siivoojien työllistymisen.

Punaisen maton laittaisin rakkaan fiikukseni viereen - on hän sen ansainnut.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Minäkin voisin työllistää siivojan kun saisi raivattua sen vertaa, että voisi joku siivotakin.

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset