*

MirjamiParant1

Kohtaamisia parkkipaikalla!

  • Vaskivuoren lukion parkkipaikka v. 2015
    Vaskivuoren lukion parkkipaikka v. 2015
  • Vaskivuoren lukion ylioppilaat v. 2017 (Vantaan Areena)
    Vaskivuoren lukion ylioppilaat v. 2017 (Vantaan Areena)

Kohtasin hänet ensimmäisen kerran Jorvin leikkaussalissa 9.3.1998. Hänet nostettiin keisarinleikattuna äitinsä kohdusta hetkellä, jolloin kaikki muut toimet olivat jo turhiksi todetut.

Poika oli pieni, punainen, lapsikinan peittämä rääpäle, joka tottuneiden hoitajien käsien kautta laskettiin aluksi äitinsä rinnoille. Ihokosketus pojan ja äidin välillä oli lyhyt, mutta tunnesidonnainen molemmille.

Siirryimme puhdistushuoneeseen, jossa vauva pesaistiin ja kapaloitiin. Sain syliini käärön, jossa puhisi ensimmäinen lapsenlapseni. Äitinsä lepäsi heräämössä seuraavaan aamuun.

Lauloin pojalle aina, kun mahdollista. Luin ja runoilin.

Hänen elämänsä hajosi vanhempiensa eroamisessa. Tunneherkän lapsen oli vaikea löytää vastausta, miten tästä eteenpäin.

Vuodet kuluivat. Lapsi kasvoi ja tunnisti itsessään vahvuuksia, jotka pitivät hänen päätään pinnalla. Yhdeksänneltä luokalta päästyään, keskiarvonsa oli yli yhdeksän. Stipendejä tipahteli.

Lukion ensimmäisten vuosien aikaan, äitinsä muutti kauas pojan opiskelupaikkakunnasta. Kaverit jäivät, pelimaailma täytti illat.

Lukion kurssit olivat vaativia ja niihin satsaaminen ärsytti. Jotkut kurssit jäivätkin suorittamatta ajallaan.

Oltiin jo lähellä loppua. Väsymys vaivasi, mutta tahtoa vielä riitti. Äiti oli jo poikansa kanssa muuttanut takaisin koulupaikkakunnalle. Keskustelimme pojan kanssa, mitkä kurssit on vielä tehtävä. Puhuttiin, puhuttiin ja puhuttiin.

Kahden ensimmäisen lukiovuotensa aikana, tapasimme pojan kanssa usein parkkipaikalla. Minä, kultainen Peugeot, sekä lukiolaisnuori, lapsenlapseni.

Kuljetin poikaa parin vuoden ajan koulusta toiselle paikkakunnalle. Ajojen aikana keskustelimme, mikäli hän ei nukkunut. Usein hän nukahti heti autoni etuistuimelle päästyään.

Puhuimme historiasta, filosofiasta, yhteiskunnallisista muutospaineista ja myös hänen omasta jaksamisestaan.

Tänään, 3.6.2017, poika painoi päähänsä ylioppilaslakin hyvin arvosanoin. Korkein arvosana englanninkielestä.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (14 kommenttia)

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Oli mahtavaa nähdä suku ja muut lähipiiriläiset suurella sydämellä juhlissa mukana.

Kohtaaminen lapsenlapsen yo-juhlissa on yhtälö parkkipaikan tunnelmaan.

Olemme aina samalla viivalla.

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Onnittelut Pojalle, hänen äidilleen, isoäidille ja niin myös suvulle ja lähipiirille!

Onneksi olkoon!

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Kiitos Viola onnitteluista! Poika oli jo hankkinut työpaikankin. Pitää opiskelusta sapattivuoden.

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen Vastaus kommenttiin #3

Hieno juttu!

Rohkeasti tästäkin eteenpäin Elämän kokemuksiin! Iloitsen lapsenlapsesi puolesta!

"Työ tekijäänsä kiittää." - Suomalainen sananparsi

Oikein hyvää kesää!

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant Vastaus kommenttiin #4

Hyvää kesää myös Sinulle, Viola!

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Onnea uudelle ylioppilaalle ja hänen läheisillee. Samanlaisia matkustuskokemuksia minullakin lapsenlasten, kahden nuoren miehen kanssa. Juttelua autossa. Hyvä paikka vaihtaa ajatuksia. Jääkiekkoharjoituksiin heitä olen kuljettanut. Toinen meni nyt yhdeksännelle ja toinen kirjoittaa syksyllä ja keväällä. Aloittaa työt huomenna. Hienoa, että löytyi kesätyötä.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Kiitos, Irja!

Tosiaankin, autossa on turvallinen tila puhua asioita, jotka tuntuvat hankalilta. Mutta myös pohdintoja, jotka rikastavat molempia osapuolia.

Työn löytyminen on hieno juttu!

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Lämpimät onnittelut minultakin. Hienoa, että olet ollut ja olet juuri sellainen ihannemummu, jollaisia jokainen lapsi varmaankin myös kaipaa tuekseen monissa elämän vaikeuksissa, mutta myöskin iloissa tarvitaan vilpitöntä myötäelämistä, mitä myöskin aina tarvitaan.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Kaija, sydämellinen kiitokseni!

Olen tässä kyynelehtinyt, kun on tuonne fb:n sivuille jaeltu kuvia ja onnentoivotuksia.

Karu todellisuus on kuitenkin kaukana siitä, mikä glamourissa näyttäytyy.

Rakkautta on olla läsnä silloin, kun kaikki muut näköalat katoavat.

Käyttäjän ellelazarov kuva
Elle Marketta Lazarov

Onnea Mummolle ja ylioppilaalle.
Sinä pystyit ja osasit auttaa.

Ei se aina onnistu vaikka kuinka sitä haluais ja yrittäis, mutta luovuttaa ei saa.
Valmistuminen jäi, koulu keskeytyi. Poika on rakas ku mikä. Aina iltarukouksissa.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Kiitos Elle! Oikeastaan en toiminut auttajana, olin vain läsnä. Varmasti hän tarvitsi turvallista 'kuskia' ja henkistä yhteenkuuluvuutta mummin kanssa.

Joskus sitä vaan joutuu hyväksymään lapsensa (ja lastensa lapset)sellaisina kuin ovat. Olla käytettävissä, jos kysytään! Kyllä he sen tietävät.

Poikasi on yhtä rakas koulunsa keskeyttäneenäkin. Silti sitä sydämessään toivoo, että hän löytäisi paikkansa yhteiskunnassa.

Koulutusta joskus arvostetaan aivan liikaa. Monet ovat löytäneet oman polkunsa, joka saattaa olla 'terveempi' kuin toivekoulutettuna.

Voimia!

Käyttäjän ellelazarov kuva
Elle Marketta Lazarov

Kiitos. Kirjoitin epäselvästi lapsenlapsesta oli kyse minullakin.
Hän on nuori ja onneksi kerkiää vielä keksiä mitä haluaa. Meni vain kolme vuotta hukkaan.

Ne nuoret jotka menee ammattikouluun joutuvat päättämään 16v. mitä haluavat isona tehdä. Melko monelle varmaan täyttä hakuammuntaa. Sitkeät käy koulun loppuun kaikesta huolimatta. Toiset eivät jaksa, kun ei oikein kiinnosta ja putoavat pois.

Mielestäni niillä lapsilla jotka eivät mene lukioon pitäisi olla ainakin vuoden mittainen pakollinen tutustumisjakso eri ammatteihin luentojen ja käytännön tutustumisen kautta. 17v on jo kypsempi ajattelemaan mikä ammatti kiinnostaisi.

Lapset laitetaan tuottavuusputkeen liian nuorina.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant Vastaus kommenttiin #13

Joo, lapsi kuin lapsi! Ei se haittaa.

Onhan se selvä, että 15 - 16 v. ei vielä tunnista omia vahvuuksiaan tai ole varma koulutusalasta, joka kiinnostaisi.

Taitaapa nykyisin olla tavoitteena, että nuoret valmistuisivat työelämään nykyistä nuorempina. Eli juuri tuo tuottavuusputki on hyvä ilmaus.

Nopeasti opinnot kasaan ja yhteiskunnalle tienaamaan veroja.

Kaikki eivät mahdu samaan muottiin. Tämä on päättäjiltä hukassa.

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset