*

MirjamiParant1

Ingmar Bergman: Laterna magica

  • Ingmar Bergman: Laterna magica

Ingmar Bergmanin lapsuus ja nuoruus kuvautuvat hienosti Laterna Magicassa.

Olen hankkinut kirjan v. 1987, jolloin se ilmestyi suomeksi. Sivuilla on auringon polttamaa ruskeaa, mutta teksti on vahvaa ja kirjaimet säilyneet mustina.

Muistelmissaan Ingmar aloittaa kuvauksen syntymästään heinäkuussa v. 1918, jolloin  äitinsä Karin oli sairastunut espanjantautiin eikä kyennyt imettämään poikaansa. Perhelääkärin todettua, että poikahan on kuolemaisillaan aliravitsemukseen, vietiin hänet pikaisesti äidinäidin kesähuvilalle Taalainmaalle. Sieltä löytyi imettäjä, joka oli pelastus.

Vatsaonglmiensa syyn Ingmar uskoo olleen seurausta juuri noista ajoista, jolloin jäi äidistään ja normaalista rintaruuastaan paitsi.

Ingmarin ollessa nelivuotias, perheeseen syntyi sisar, joka aiheutti pojassa valtavan mustasukkaisuuden. Hän yritti kaikin tavoin saada äitinsä huomion, mutta joutui  pettymään, sillä äiti ei kestänyt pojan hellyydenosoituksia, palvontaa eikä kyynelehtimistä, vaan lähetti hänet matkoihinsa.

Äidin huomion saattaisi saada kuitenkin sairastumalla. mutta sekään ei toiminut, sillä sairaanhoitaja -äiti  tunnisti nopeasti teeskentelyn.

Niinpä Ingmar aloitti pelin. Hän tiesi, että äiti ei kestäisi välinpitämättömyyttä eikä torjuntaa. Ingmar testasi äidin rakkautta ylimielisyydellä ja jäätävällä ystävällisyydellä.

Ingmarin lapsuusperheen kasvatusmetodit perustuivat sanoihin; synti, tunnustus, rangaistus, anteeksiantamus ja armo.

Rakennelma sisälsi loogisen järjestyksen, jonka lapset joutuivat hyväksymään ja uskoivat ymmärtävänsä. Ingmar toteaakin, että juuri tämä oli se seikka, joka ehkä vaikutti siihen, että lapset omaksuivat natsismin enempiä miettimättä.

Kirjassa ei käy ilmi, minkä ikäinen Ingmar oli, kun äitinsä koki kiihkeän rakastumisen ja isä syvän masennustilan. Äiti oli valmis jättämään miehensä ja isä uhkasi tappaa itsensä. Lopulta he ratkaisivat parisuhteen säilymisen 'lasten takia'.

Ingmarin innostus elokuviin ja tarinankertomisiin sai vauhtia äidinäidiltä, joka vei poikaa elokuviin, kertoi tarinoita ja oli muutoinkin vahva innoittaja. Tosin elokuvissa, isoäiti ei kestänyt lemmenosoituksia ja alkoi paukutella suuria päällyskenkiään, että koko teatteri kaikui.

Äidinäiti, Anna, oli jäänyt leskeksi hieman yli 30 -vuotiaana. Igmarin äidin kertomana, äidin äitinsä ei rakastanut ketään muita kuin nuorinta poikaansa Ernestiä. Vaikka Ingmarin äiti yritti  saada äitinsä rakkautta, hän joutui pettymään.

Lukijan huomio; Olen hoitanut useita aikuisia, jotka vasta myöhemmällä iällään ihmettelvät, miten heidän äitinsä on voinut olla niin julma heitä kohtaan. Lapsuuttaan käsittelemällä olemme löytäneet syitä, jotka tuovat ymmärrystä ja  helpotusta. Äitien narsistinen persoonallisuushäiriö on tyypillinen - yksi lapsista on paras, muut ovat enimmäkseen huonoja.

Ingmarin isän mielestä, anoppinsa oli vallanhaluinen, pahuksen akka. Eikä ollut kuulemma yksin sanojensa takana.

Kun Ingmar sanojensa mukaan vapautui rautakorsetistaan, alkoi hän temmeltää kuin pillastunut hevonen.

Kuusi vuotta myöhemmin hänet nimitettiin Helsingborgin kaupunginteatterin johtajaksi.

Ingmarin lapsuusperheessä elettiin jatkuvaa kriisiä. Lapset toivat kukin vuorollaan huolta vanhemmilleen. Vanhin veli yritti itsemurhaa. Pikkusisko pakotettiin tekemään abortti perheen kunnian nimissä ja Ingmar karkasi kotoa.

Vanhempiensa yritys pitää kulisseja oli jatkuvasti suurennuslasien alla. Heidän norminsa, arvostuksensa, ja perinteensä eivät heitä auttaneet. Mikään ei heitä auttanut. Perhe näytteli draamaansa kaikkien katseiden edessä, pappilan kirkkaasti valaistulla näyttämöllä.

Pelko oli johtanut siihen, mitä eniten oli pelätty.

Ingmar Bergman kuoli 30.7.2007 .

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (14 kommenttia)

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Lahjakkaat, vanhempiensa alisteisessa (uskonnollisuus, aatteellisuus, mielenterveys) olosuhteessa kasvaneet lapset, onnistuessaan tekevät asioita, joille löytyy selitys lapsuudesta.

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Epävakaan ihmisen muistelmat, ei koskaan toipunut lapsuudestaan.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Pekka R., Ingmar pystyi kuitenkin kanavoimaan epävakautensa elokuvien tuottamiseen.

Pilkkomalla hänen perhetaustansa eri osiin, saisi mielenkiintoisen tutkimuskentän perheen ja suvun vaikutuksista myöhempiin elämän vaiheisiin.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Ystäväni Hilkka Rasku oli kiinnostunut Bergmanista ja kirjoitti kirjan hänen elokuvistaan. Varsinkin Fanny ja Alexander on ollut minulle ja perheelleni kiinnostava. Siinähän sitä perhetaustaa on elävöitettynä useamman osan verran, eri ihmisten näkökulmasta. Ihanaa joulukuvausta, julmaa ja raakaa perhekuvausta. Emme varmasti yksikään pääse täysin irti lapsuudestamme. Se vain on joillakin jossakin pinnan alla, joillakin yhtenään pyrkii esille.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Mistähän Hilkka Raskun kirja löytyy? Mielelläni lukisin, sillä elokuvissaan Ingmar Bergman on todellakin ammentanut perheensä ja sukunsa vaiheita. Lapset ainakin ovat nauttineet jouluista, sillä Fannyn ja Alexanderin joulukohtaus on täynnä hassuttelua ja iloa.

Hienointa on Ingmarin rohkeus, joka paljastaa kulissiperheen mädännäisyyden. Ingmarin isähän oli pidetty pappi, hyvä sananjulistaja, mutta perheelleen despootti.

Miehen epävakaus korostuu kylläkin hänen suhteessaan naisiin. Kuusi avioliittoa ja katras lapsia. Linn Ullmanin kanssa hän ei muistaakseni ollut naimisissa. Heidän tyttärensä Liv Ullman on kirjoittanut vanhempiensa suhteesta kirjan.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Minulla pitäisi olla kotona, mutta saanee sen kirjastostakin. En nyt voi tarkistaa. Olen toissalla. Hilkka Rasku: Ingmar Bergman kasvoista kasvoihin.
http://www.antikvaari.fi/naytatuote.asp?id=1823980

Tiukka uskonnollisuus voi olla vikaan kasvamisen syy. Tietysti muitakin syitä voi olla, muun muassa mielenterveysongelmat, jotka eivät välttämättä vaikuta samoin kaikessa ja kaikkialla.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Kiitos Irja! Etsiskelen kirjastosta.

Onhan meillä paljon esimerkkejä, miten uskonnollinen kasvatus jäykkine sääntöineen voi tuhota lapsen terveen kasvun edellytykset. Monet lähtevätkin hakemaan apua vasta siinä vaiheessa, kun oman elämän palaset eivät pysy kasassa.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #7

Minulla oli tiukka isoäiti, joka pakotti lähtemään kirkkoon, opetti rukoilemaan jne. Onneksi vanhempani olivat vähemmän uskovaisia ja suvaitsevaisia, muutoin olisi voinut käydä huonosti. Herkkä lapsi uskoo, jos pakolla syötetään. Kärsin siitä yhä hiukan. Niin kärsi Pentti Saarikoskikin. Luin hänen muistelmiensa ensimmäisestä osasta. Etsi, etsi, kuten olen minäkin tehnyt ja laidasta laitaan kulkenut.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant Vastaus kommenttiin #8

Lapselle voi syntyä myös ristiriitaa siitä, kenen opetuksiin uskoo.

Omassa kodissani isäni isä ja hänen uusi vaimonsa kuljettivat meitä lapsia seuroissa. Muistan vieläkin sen ahdistuksen, kun penkissä piti istua hiljaa pitkän puheen ajan. Ja helpotuksen, kun virsi alkoi. Taisin tuolloin oppia kaikkien virsien sanat. Hyvin ovat painuneet muistiini.

En koe traumatisoituneeni uskonnollisesta lapsuusperheestäni, mutta harmittaa kuitenkin, miten paljosta jäi paitsi kaiken maailman rajoitteiden takia. Radiostakaan ei olisi saanut kuunnella kuin aamu- ja iltahartaudet.
No, salaa sitten kuunneltiin lastenradiota ja 'renkkulauluja' eli iskelmiä.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #9

Kaikenmaailman renkutuksiksi isoäitinikin musiikkia kutsui. Käsitöitä ei ollut lupa tehdä sunnuntaisin, joka oli ainut vapaa päivä. Silloin oli koulua lauantaisinkin. Olin hyvin innostunut käsitöistä.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant Vastaus kommenttiin #10

Erityisesti Anna, isoisäni vaimo, komenteli meitä lapsia synnistä, jota oli juuri tuo työnteko sunnuntaisin. Ei hän kuitenkaan puuttunut äitini navettatöihin. Ne eivät vissiin olleet kiellettyjä.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #11

Meillä näyttää olevan yhteistä. Tuo navettatyö oli meillä Helsingissä äitini harteilla. Meillä oli yksi lehmä, Hertta nimeltään. Tuttuja asioita siinäkin. Eri maailmassa elämme tänään.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant Vastaus kommenttiin #13

Totta! Ihmeellistä aikaa Helsingissäkin! En ole tiennyt, että lehmät myös kuuluivat kaupunkikuvaan.

Luulen, että äitini rakasti lehmiään. He merkitsivät äidilleni turvaa ja läheisyyttä, jota sodanaikainen kotielämä ei tarjonnut.

On mahtavaa, että olemme nähneet kaikki nuo kehityskaaret, joista puhuminen tänään tuntuu todella ikiaikaiselta.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Irja, kiitos vinkistä! Hain tänään varaamani Hilkka Raskun kirjan Ingmar Bergmanista.

Kirja tuli Pasilan kirjavarastosta ja olihan tuo jo saanut vanhan, arvokkaan hajun.

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset