*

MirjamiParant1

Mitä tarvitsen selviytyäkseni?

  • Äitini lypsää Mansikkia!
    Äitini lypsää Mansikkia!

Tuolla ne kirkuvat, maastapoistujat. Katselen taivaalle kurkiauroja, joiden muodostelmat näyttävät maankansalaisesta hajanaisilta, mutta ovat varmasti oikeanlaisia.

Kävivät sitten pesimässä. Poikasiakin saivat. Eivät meiltä pyytäneet mitään. Rakensivat kotinsa sinne, missä turvallisinta oli kasvattaa.

Ja nyt, koko perhe lähdössä matkalle. Vaarallisellekin. Saattavat vielä palata, jos hyvin käy.

Jäin  miettimään, miten vähään voisin tyytyä. 

Tarvitsenko suuren omakotitalon, puutarhan ja koirat, jotka voittavat palkintoja.? 

Tarvitsenko hyvinkäyttäytyvät lapset, upeat isovanhemmat ja heidän perintönsä?

Pystynkö hyväksymään, että menetän maallisen hyvän?

Että, muuttaisin pieneen asuntoon, jossa ei ole desing -huonekalujen glamouria, ei lumoavaa puutarhaa eikä mukavuukisia.

Huussi on pihanperällä. Juomavesi pitää hakea lähteeltä ja öisin on muistettava, että tienoolla liikkuvat yöeläimet rapistuttavat nurkkia.

Näitä olen joutunut pohtimaan viime aikoina, kun suunnittelen muuttoa maalle.

Kirjallisen tuotantoni välttämättömyys edellyttää kuitenkin pakoa tunneköyhästä kaupungista.

On palattava sinne, josta on lähtenyt.

 

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (9 kommenttia)

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Paluutani synnyinseuduilleni olen vältellyt, mutta luulen, että nyt on mentävä.

Koululuokkani pojista, yksi heistä kuoli pari kuukautta sitten kotiinsa.

Ensimmäistä suudelmaani kerjäävän pojan kuulin kuolleen viime vuonna.

Yksi pojista, päätyi itsemurhaan jo vuosia sitten.

Sodanjälkeinen ikäpolvi oli tavallaan heitteillä.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Iso päätös. Harkitse tarkkaan hyvä ja huonot puolet. Voihan sieltä palata. Ehkä se vain on tehtävä ja koettava.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Kiitos Irja! Olen nyt vielä jonkun kuukauden näissä maisemissa. Neljäs lapsenlapsi on tuloillaan marraskuun alussa, joten mummia tarvitaan ainakin alkumetreillä.

Tarkoitukseni on kuitenkin siirtyä joksikin aikaa maaseudun rauhaan. Josko sitten kirjoitussuoni aukeisi paremmin. Nyt välttelen selvästi paneutumista tekstin tuottamiseen, sillä onhan se paljon työläämpää kuin näiden blogien kirjoittelu.

Ps. Sain nyt kirjastosta sen Hilkka Raskun kirjoittaman Igmar Bergman - kasvoista kasvoihin -kirjan. Oli jo siirretty Pasilan kirjavarastoon ja kirjaan sieltä tarttunut 'vanhan' tuoksu. Mutta teksti on elävää ja kiintoisaa.

Käyttäjän heikkironkko kuva
Heikki Rönkkö

Minäkin olen yrittänyt löytää syrjäisiä paikkoja kirjoittaakseni rauhassa. Menin reilu kaksi vuotta sitten kolmeksi viikoksi Italiaan. Puolet ajasta vuokrasin Air-Bnb yksiöntä Firenzestä. Hyvin toimi. Kirja "Rooma opettaa" valmistui omakustanteena.

Mutta nyt juuri kirjoitan Espoon Ikean kahvilassa. Hälinä ei häiritsekään. Ihme juttu.

Sujuu kuin Strömsössä:

Ihmisen elämä on ahdas paikka. Ei pidä jäädä tuleen makaamaan, vaan on lähdettävä liikkelle.

Väitetään, että on vain yksi vaihtoehto, mutta eihän se niin mene, vaan jokainen päivä tuo eteen useita valintatilanteita.

Ihmisluonne vahvistuu, tulee itsevarmemmaksi omista valinnoista, kuten vankka talo rakennetaan palasista.

Yhden totuuden tilalle Sartre, Camus, Gramsci eivät pyrkineet presidentiksi, vaan päinvastoin välttelivät vallan tarjoamia palkintoja.

Uusi aika yltää viimeksi tänne Ahvenanmaan taakse.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Heikki, kiva kuulla Sinusta!

Totta on, että sisäinen maailma tarjoaa parhaan rauhan - myös kirjoittamiselle.

Pistäydyin eilen Espoon Ikeassa ostaakseni pitkävartisen kenkälusikan, kun edellinen viiden vuoden käytön jälkeen hajosi.

Lähes kaikki parkkiruudut olivat täynnä. Kansainvaellus näytti pelottavalta. Mietinkin, on järkeä mennä jonottamaan. Rohkeasti menin kuitenkin, mutta vastavirtaan. Kenkälusikat kun ovat heti kassojen takana. Itsepalvelukassalle pääsin jonottamatta.

Tuohon pala palalta rakentumiseen voin yhtyä. Erakoituminenkaan ei ole hyväksi, on liikuttava ja otettava maailmaa osaksi itseään.

Vaihtoehtoina minulla on vielä Ranska. Olen Ranskan kansalainen ja siksi kenties helpoin maa adaptoitua. Mutta osaan hyvin löytää esteitä, miksi välttelen päätöksen tekoa. Eräs niistä on tietenkin, että neljäs lapsenlapseni, joka on tuloillaan loka-marraskuun vaihteessa.

Kotikulmiani ajattelin siinä mielessä, että siellä tapahtuneet tulisivat lähemmäksi. Toisaalta, kauempaa on mahdollista nähdä lähelle.

Siellä saattaisin altistua liiaksi edelleen vallalla olevalle raskashenkisyydelle.

Käyttäjän heikkironkko kuva
Heikki Rönkkö

Miten juuriaan pääsisi eroon? Jos suomenkielistä opettajaa pyytää muutamalla sanalla kertomaan somessa mikä on hänen elämässään ollut mainittavinta, niin vastaa äitinsä olleen lottana rintamalla.

Opiskeluaikaan eräs Pohjanmaan poika kantoi elämänmittaista häpeää kommari-isänsä käpykaartilaisuudesta sota-aikaan, mitä hän lievensi yli-innokkaalla demariudellaan.

Tunnettujen mediavaikuttajien Mikael ja Antti Pentikäisen setä oli loikannut ennen sota-aikaa vihollisen puolelle. Jorma Melleri on siitä kirjoittanut blogissaan. Vanhassa testamentissa sanotaan, että isien hyvät teot palkitaan ja pahat kostetaan neljänteen polveen saakka. Ankara maa.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant Vastaus kommenttiin #8

Vanhempien painolasti seuraa erityisesti sodanjälkeen syntyneitä ikäpolvia.

Ilmeisesti koulu ja koti juurruttivat mieliimme häpeän ja syyllisyyden - jopa tietämättään. Ilmapiiri oli raskas ja Raamatullakin lyötiin.

Käyttäjän heikkironkko kuva
Heikki Rönkkö

Ihmisellä on oikeus myös yksinoloon. Olla anonyymi.

Joillekin elämä on teatteria. Katsomossa istumista. Elämästä kieltäytymistä, vaikka on vain tämä yksi elämä elettävänä, vain se on varmaa.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Niin, ainakin se on varmaa, että yhdellä elämällä mennään. Tosin, joskus tuotakin mietin, miten uudelleensyntyminen mahdollistaisi uudenlaisen alun.

Joskus surullisena katson nuoruuteni kuvia, joissa viattomuuden silmät toiveikkaina katsovat tulevaan, pettyäkseen aina uudelleen.

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset