*

MirjamiParant1

Marja-Liisa Vartio; Hänen olivat linnut

  • Kannen kuvassa voi nähdä riippuvuuden ja hallinnan.
    Kannen kuvassa voi nähdä riippuvuuden ja hallinnan.

Aloittaessani Kriittisen Korkeakoulun kirjoittajaopinnot, silloinen opettajamme otti opetuksensa esimerkiksi Marja-Liisa Vartion kirjan:  Hänen olivat linnut!

Kirjaa en ollut lukenut, mutta pian siihen perhetymiseni jälkeen ymmärsin, miksi teos on tärkeä oppimisen kannalta.

Turvattomuus, omistaminen ja unelmat sekä yhteiskunnallisen aseman merkitys avautuvat pian kirjaa lukiessa.

Marja-Liisa Vartio syntyi syyskuussa 1924 Savonlinnan Säämingissä. Hänen vanhempansa olivat jo eronneet, kun tyttö syntyi, eikä hänen äitinsä Aino Sairanen (os. Luukkanen) edes ilmoittanut tyttärensä syntymää ex-miehelleen. Vasta vuosia myöhemmin, äiti lähetti tyttären isänsä luo Nurmijärvelle. Lienee äidillään ollut vaikeuksia tyttären murrosiän vaiheissa, sillä noin 15 -vuotiaana Marja-Liisa lähetettiin Pieksämäelle Mikkosen perheen kasvatettavaksi.

Ylioppilaaksi Vartio kirjoitti Nurmijärven yhteiskoulusta.

Marja-Liisa valmistui Helsingin yliopistosta pääaineenaan taidehistoria. Aineyhdistelmässään hänellä oli myös kirjallisuus ja filosofia. Pian valmistuttuaan hän avioitui Valter Vartion kanssa, mutta avioliitto ei kestänyt ja samana vuonna, kun hän erosi Vartiosta, solmi hän avioliiton kirjailija Paavo Haavikon kanssa.

Marja-Liisa Vartion kirja ilmestyi postuumisti v. 1967. Vartio oli menehtynyt v. 1966, vain 41 -vuotiaana.

Pappila, joka paloi, oli ollut merkittävä yhteiskunnallisen aseman pönkittäjä ruustinnalle, jonka mies, rovasti Birger, oli aikoinaan innostunut linnuista ja hänellä oli täytettyjen lintujen kokoelma kodissaan. Palosta saatiin pelastettua ainakin osa lintukokoelmaa, josta, miehensä kuoltua, muodostui ruustinnan riippuvuussuhde menneeseen.

Leskiruustinna Adele ja palvelija Alma elävät yhdessä. Uusi pappila rakennettiin palaneeen tilalle. Birger kuoli vuosi tulipalon jälkeen. Entisen viranhaltijan puolison oli muutettava armovuoden jälkeen.

Vaikka ruustinna onkin jo menettänyt asemansa, hän edelleen ylläpitää Almaa sosiaalisen asemansa pönkittäjänä. Kouluja käymätön palvelija, joutuu tuon tuostakin ruustinnan arvostelun kohteeksi, niin alkeellisen perhetaustansa kuin oppimattomuutensa takia. Mielenterveysongelmista kärsivä ruustinna kuitenkin tarvitsee Almaa ja ripustautuu tähän aina vain tiukemmin. 

Vartio kuvaa hienosäikeisesti ajan sosiaalisen statuksen merkitystä. Palvelijan on,  työnsä säilyttämisen kannalta edustettava alisteisuutta, mutta myös palvelijan roolin kautta tunnustettavaa tahtoa. 

Alman osa, ruustinna Adelen rinnalla, on ristiriitainen. Samaan aikaan, kun Adele määräilee ja arvostelee Almaa, on hän myös vahvasti riippuvainen kahdenvälisestä suhteesta. 

Almasta syntyy mielikuva, että hän, Adelen palvelijana, onkin kiintynyt työnantajaansa monella eri tasolla. 

Birgerin linnut pitävät naiset koossa.

Kirja on aina ajankohtainen kuvaus ihmissuhteista, vallasta ja alisteisuuden merkityksestä.

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Syvyystarkastelussa, on mahdollista huomata myös ajan henkinen ilmapiiri.

Kovin ovat olleet kunnioittavia ihmisten asenteet oppineisuutta, kirkon edustajia ja tuomareita kohtaan.

Mietinkin, onko muutosta tullut!

Onko kirkkoa edustavat työntekijät edelleen samassa kategoriassa?

Mieleeni tulee kastetilaisuudet, joissa papin poistuttua alkaa reipas keskustelu. Sitä ennen kuulostellaan ja ollaan hienotunteisia.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

"... kastetilaisuudet, joissa papin poistuttua alkaa reipas keskustelu."

- Ainahan väki vähenee ja pidot paranee samassa suhteessa, olkoon vaikka kuinka seurakunnallinen tapahtuma.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Tuo on aivan totta, mutta ainakin ennen vanhaan maaseudulla, papin läsnäolo vaikutti ihmisten olemiseen. Useimmat eivät uskaltanee suutaan avata.

Saattaisipa olla nykyisen, yliavoimen sanojen suoltamisen rinnalla tarpeen myös auktoriteettien kunnioittaminen. Ei kuitenkaan turhaa pokkurointia.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Huomenna, jos Jumala suo, on neljännen lapsenlapseni kastetilaisuus!

Herkkä juhla, joka on myös arvokas sukujen kohtaaminen.

Saatan jo kyynelehtiä valmiiksi, sillä runo, jonka uudelle perheenjäsenelleni kirjoitin, vie minut lapsuuteeni, aikaan, jota edelleen ihmettelen!

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset