MirjamiParant1

Pentti Linkola; maapallon omatunto!

  • Ehdoton katse!
    Ehdoton katse!

Pentti Linkolan lapsuuden vaiheet ovat kiehtovia.

Isänsä, Helsingin yliopiston kasvitieteellisen puutarhan professori Kaarlo Linkolan ja äitinsä Hilkan, os. Suolahti,  poikana, Pentti kasvoi villissä, mutta toisaalta ehdottomuuden ilmapiirissä, jossa molempien vanhempien akateemiset taustat tunnustautuivat kulttuurisena pääomana.

Isän ensimmäinen puoliso oli kuollut synnytykseen ja poika Anssi oli isälle henki ja elämä. 

Isä, Kaarlo Linkola kuoli, Pentin ollessa vasta 10 -vuotias. Perhe joutui vuoden sisällä muuttamaan pois Yliopiston virka-asunnosta. Siitä alkoi Pentin kasvun merkitykselliset vaiheet.

Pentti oli jo lapsena lyhytpinnainen. Sai raivokohtauksia kesken leikkien. Tavarat lensivät, eikä hän itsekään ymmärtänyt, miksi niin kävi.

- - - - - 

Aliisa Lummes oli sotaorpo, johon Pentti kiintyi. He avioituivat ja parille syntyi kaksi lasta, Leena ja Mirjami.

Elämä Pentin kanssa oli sekä palkitsevaa että rankkaa. Pentti ei sallinut Aliisalle hetkeäkään toimettomuutta. Koko ajan, oli oltava liikkeessä. Jos ei muuten, niin ainakin luettava.

Pentin masennusvaiheet pysähdyttivät. Mies jähmettyi paikoilleen ja kyyneleet vuotivat silmistään. Kenties yksi lintulaji oli hävinnyt. Yksi lintu oli kuollut. Tai yksikin lintu oli kokenut julman kohtalon.

Alkeellinen elämä, sähköittä, oli hankalaa. Koko ajan piti kalastaa tai laskea lintuja.

Lukeminen oli elinehto.  

Ankara isä pelotti Leenaa, perheen tytärtä, mutta onneksi Mirjami uskalsi haastaa isää. Usein Leena menikin Mirjamin taakse piiloon.

- - - - -

Elämää luonnon ehdoilla. Pentti oli asettanut perheensä elämään kalastajaperheen ehdoille. Oli lähdettävä varhain aamulla ja tehtävä työtä niin kauan, että ruokaa perheelle nousisi vedestä. 

Kalaa piti viedä myös myytäväksi toreille. 

Usein lapset kokivatkin isänsä hävettävänä. He olivat ryysyläisiä ja haisivat kalalle. Vahvimmat Pentin lasten muistikuvat liittyvät veneessä olemiseen, nukahtamiseen ja loputtomaan laineiden liplatukseen.

- - - - 

Mies on palannut viimeiseltä lintulaskentamatkaltaan. Hän tunnistaa jo raihnaisuutensa ja suree sitä.

Maapallon suojeleminen ylikansoitukselta, luonnon arvojen kunnioitus ja rakkaus lintuja kohtaan, ovat Pentti Linkolan tunteiden keskiössä, kun hän vanhana miehenä istuu keinutuoliin ja on jo luovuttavinaan.

- - - -

Miksi luovuttaisi, sillä onhan maapallo pelastettavissa niin kauan kuin elämää riittää.

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (18 kommenttia)

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn
Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

#1 Samoja piirteitä, kyllä! Riitta Kylänpään kokoomateos Pentti Linkolasta on laaja ja antaa hyvän läpileikkauksen miehen kehityskaareen.

Itseäni kiinnostaa henkilökuvan taustat, joilla on merkitystä. Miksi sisaruksista juuri Pentti valitsi niukan elämäntavan?

Luontorakkautensa hän ammensi vanhempiensa kesäpaikan ympyröistä. Kiinnostuksen kohteeksi nousivat linnut. Kalat olivat pääasiassa ruokaa.

Lapsethan kasvoivat varakkaissa oloissa. Vaikuttiko Pentin asema sisaruksista keskimmäisenä, vaiko hänen temperamenttinsa, joka äiti Hilkan mukaan oli jo lapsena yliaktiivinen. Kirjassa todetaan, että tuollaiselle vipellykselle on toinenkin nimi, olisiko tarkoittanut ADHD:n suuntaan.

Käyttäjän mattiosaisa kuva
Matti Säisä

Linkolasta juohtuu mieleen vihreys ja edelleen Vihreät. Linkolan ja vihreän puolueen tiethän erosivat hyvin varhain. Linkola on omanlaisensa perfektionisti täydellisyyttä huonompaa ei hän voi hyväksyä. Vihreät puolue valitsi toisen tien, keskittynyt puhtaasti politiikkaan nyttemmin kallistuen vasemmistolaisen arvomaailman edustajaksi. Luonnon puolesta ponnistelu on jäänyt marginaaliin.

Jos raadollisessa maailmassa pyritään parhaalla tavalla suojelemaan elinpiiriämme ovat molemmat väärässä koska elämme ihmisten maailmassa. Parasta olisi kun ihan jokainen puolue ottaisi luonnonsuojelun ohjelmaansa. Toiseksi paras vaihtoehto taas että perustetaan uusi Luonnonvihreät puolue jonka puheenjohtajaksi löydettäisiin henkilö jolle luontoarvot ovat sydämenasia kuten Linkolalle ja supliikki kuin Vihreiden edellisellä puheenjohtajalla Ville Niinistöllä.

Oikealle eikä vasemmalle ei uusi puolue saisi olla suuntautunut koska suomalaisille oikea-vasen on piintymä joka estää näkemään metsää puilta vai olisiko että puita metsältä.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

#2 Täydellisyyden tavoittelu ja siinä niukka elämäntapa maapallon suojelemiseksi, lienevät olleet Pentille sekä päämäärä että jossain mielessä myös ahdistus.

Mitä tulee Vihreän liikkeen aatemaailmaan, on siinä selkeästi nähtävissä politisoituminen, joka estää puhdasoppista luonnonsuojelutyötä. Puolue kun joutuu muiden puolueiden tavoin, käymään kamppailua elintilastaan puolueiden kartalla.

Puoluetukien tavoittelussa tehdään myönnytyksiä, jotka eivät varmasti sopisi Pentti Linkolan tapaan elää ja toimia.

Käyttäjän hilkkalaronia kuva
Hilkka Laronia
Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Hilkka, kiva kuulla! Kirjat ovat parasta elämän eliksiiriä.

Käyttäjän hilkkalaronia kuva
Hilkka Laronia

Niin on ja Linkolaki sammaa mieltä!

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant Vastaus kommenttiin #7

#7 Olemme siis parasta A-luokkaa:)))

Käyttäjän hilkkalaronia kuva
Hilkka Laronia Vastaus kommenttiin #8
Käyttäjän ellelazarov kuva
Elle Marketta Lazarov

Kiitos Mirjami, mielenkiintoista. Luit puolestani Linkolan vaiheista.

Tämä blogimaailma on mahtava, kun kaikkia mielenkiintoisia kirjoja ei ehdi itse lukea täältä löytyy aina joku puolesta lukija. Tieto kiertää!

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Hei Elle, kyllä kirja on laaja ja tarvitsee aikaa!

Poimin lähinnä joitakin käännekohtia. Linkolan nuoruus, opiskelut ja pitkä aikuisikä ovat vielä käsittelemättä.

Linkolan vanhempien sukujen taustat ovat myös hyvin mielenkiintoiset. Niistä voi ammentaa ja inspiroitua. Samalla voi käydä läpi historiaa sisällissodasta talvi- ja jatkosotaan.

Käyttäjän mattiosaisa kuva
Matti Säisä

Ken haluaa tarkemmin tutustua millaista on kalastajan (Linkola) arki kannattaa lukea Eero Alenin "Linkolan soutajan päiväkirja". Kijoittaja kuvaa siinä kalastusopintoihinsa liittyvää aikaa jonka hän vietti Linkolan kanssa kalastaen.

Kirja karistaa kaikenlaisen romantiikan ja hypen siitä millaista oli kalastajan työ.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

#12 Tärkeä tieto. Kirja on ehdottomasti luettava. Vapaus ja raaka työ = kalastajan ammatti ei kaikille sovi.

Myös Hemingwayn 'Vanhus ja meri' kertoo kalastuksesta, jossa aika ja ikäpolvet kohtaavat hienosti karussa taistelussa leivästä ja kunniasta!

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Juuri näin Eero Alenin hyvinkin tunnen ja Pentti linkolankin olen monesti tavannut; kalastaja kun itsekkin olen.
Kalastajan elämä ei ole helppoa mutta; sanoisinko vapaata, tai sitten ei.
Pari päivää sitten minulta kysyttiin kuhafileitä; vaan mistäs olisi, jää ei kestä ja avoveden aikaiset filee myyty.
Jospa nyt tulisi 10-15 asteen pakkaset muutamaksi päiväksi, kalaa tulisikin.
Eilen katselin paikallisen Prisman kalatiskiä; kasvatuskalaa, ei villikalaa, ei edes silakkaa (joka muuten menee pääasiassa minkinrehuksi), ei näkynyt.
Katsotaan nyt, miten sää kehittyy, näin vanha mies ei "pulkkapelillä" jäille lähde, pitää olla tuommoiset 20cm, että mönkijällä pääsee; saas nähdä.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

#14 Mielenkiintoista, olet tavannut Pentti Linkolan.

Henkilönä hän on 'ortodoksi'. Kalastajana hän toteuttaa luonnonmukaista elämäntapaa.

Kalastajan ammatti lienee Linkolalle oma valinta. Hänellä on ollut varmaankin monia muita mahdollisuuksia, jotka jäivät maapallon pelastamisen varjoon.

Askeettinen elämä, luonnonmukaiset tavat ja kärsivä mieli!

- - -

Kalle, elämäsi kalastajana on varmaankin kiehtovaa, mutta vaativaa. Kun kerrot säiden merkityksistä, on selvää, että varmuutta saaliiden nostoon ei aina ole.

Elämä on siten säiden armoilla.

On ehdottomasti pysyttävä poissa murtuvilta jäiltä. Odotellaan pakkasia.

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Linkolan kanssa tämä kalastajan homma lienee yhteneväinen mutta, toisaalta "minäkin olen imenyt ortodoksisen opin" sukuni kautta.
Mitä tulee heikkoihin ja railoisiin jäihin; ei sinne ole asiaa kenelläkään; kalastaja tai ei.
Eilen myöhään palatessani Tallinnasta "pidennetyltä" hammaslääkärinreissultani, havaitsin tuolla Pyhäjärven jäällä mönkijän ja auton huvittelevan pimeässä.
Ei mitään järkeä.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Nyt jäät vahvistuvat. On ollut senkaltainen viima ja pakkastakin hersyää. Saattaa jopa kalalle päästä.

Mietin, että miten Mirri tarkenee.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Nämä vanhat blogit palaavat silloin tällöin Vapaavuoroon.

On mukava lukea palautteita. Mirrikin tuolla vielä, tuntemattomana vierailijana!

Tämän blogin suosituimmat