MirjamiParant1

Varkauden Huruslahden jäältä, isoisän aikaa etsimässä!

  • Kuva on kirjasta Varkaus, Suomi ja Vuosi 1918 (toim. Hannu Itkonen)
    Kuva on kirjasta Varkaus, Suomi ja Vuosi 1918 (toim. Hannu Itkonen)

Lapsuusperheessäni eli yksi isoisä.

Isäni isä, Otto!

Toinen isoisäni, äitini isä, Oskari, elit kuvana kotimme seinällä. 

Oikeammin elit vain äidilleni, komeana miehenä. Isänä, joka olisi kouluttanut tyttärensä. 

Isänä, joka et saanut mahdollisuutta sanoa jäähyväisiä vuoden ikäiselle pienelle tytöllesi.

Tytölle, josta olit suurenmoisen onnellinen puolisosi Hildan kanssa.

Tytär, jolle halusit antaa koulutukselliset mahdollisuudet, joita paitsi itse olit jäänyt.

Tänä vuonna 2018, tänä vuonna teloituksestasi on kulunut 100 -vuotta.

- - - - 

29 vuotiaana, isoisäni menetit elämäsi. Seisoit rivissä kuin maalitaulu - aseet kohdistettuina.

Osumat tarkkoja. Varmat kuolemat.

Vuoden ikäisen tytön isänä.

Sinut ammuttiin Varkaudessa, Huruslahden järvenjäällä, ilman oikeudenkäyntiä. 

- - - -

Oskari, olit ammattiyhdistysliikkeen puheenjohtaja. Sovinnollinen ja oikeutta hakeva puuseppä.

Mies, jonka perimää lapsesi kautta kannamme me, joiden suru on yhä läsnä.

Rakkautta on, että 24.2. sukumme jäsenistö kohtaa Voimatie 3:ssa, Varkaudessa.  

Joukkohaudassa lepäävänä, Oskari,  muistoasi kunnioitamme 100:lla ruusulla.

Lauluin, runoin ja tarinoin, suremme Sinua, isoisoisoisäämme ja haluamme, että henkesi kuulee rakkautemme viestin.

- - - -

Äitini, tyttäresi Milka, on poistunut ajastamme, mutta hänen lapsinaan, lastenlapsinaan ja lastenlastenlapsinaan, kunnioitamme Oskari, Sinua, oikeudenmukaisen yhteiskunnan puolestapuhujana ja arvokkaana esikuvanamme.

- - - -

Vaikka, Sinun elämäsi loppui siunaamattomaan joukkohautaan, Ole siunattu, Oskari,  rakkaudellamme, muistojemme tahrautumattomuudella ja vahvalla uskollamme!

Kaipaamme Sinua ja muistosi elää vahvana meissä!

 

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Puhe, jonka pidän Oskarin joukkohaudalla!

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Surullisia tapahtumia vuodelta 1918. Ne ovat vaikuttaneet monien elämään, jopa nykypolven eteenpäin menoon. 1.2. oli Nummelassa muistotilaisuus, jossa ammuttiin monta korkeasti koulutettua nuorta miestä ilman oikeudenkäyntiä. Yksi omainen oli ystäväni isoisän veli. Tuo tapahtuma vaikutti ystävänikin elämään melkoisesti, sillä hänen isoisästään tuli kartanon omistaja tuon kuolleen henkilön ja hänen veljensä sijasta. Ystäväni elämä ja koulutus, kotipaikka ym. olisivat olleet tyystin erilaiset, jos tuota kuolemaa ei olisi tapahtunut. Tuosta muistotilaisuudesta oli 1.2. MTV:n uutisissakin.

Jossakin silmitön viha, jossakin ihmiset pääsivät sopimuksiin, eikä ketään ammuttu eikä lähdetty sisäiseen kapinointiin.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

On totta, että silmitön viha on leimannut tuon ajan tapahtumia. On sama, kumman puolella tekijät olivat, yhtä suurta julmuutta siinä tapahtui.

Kuuntelen parhaillaan äänikirjana Kjell Westön 'Missä kuljimme kerran' teosta, joka kertoo noista ajoista Helsingissä.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Vuosi 1918 oli vaikea vaihe kansallisesti, ja hyvin tuskallinen niille perheille joihin voittajien viha ja väkivalta noin konkreettisesti kohdistui. Murheellista, vielä näin sadan vuoden jälkeenkin!

Henkilöhistoriani tulee sinuun nähden "eri puolelta" sekä talonpoikaisarmeijaan kuuluneen Aapon (äitini isä) että paikallisiin porvareihin lukeutuneen kauppias Onnin (isäni kasvatusisä) kautta, mutta sisällissodan suhteen en todellakaan tunne voitonriemua. Yhteiskunnallinen kehitys lähti toki tuona surullisena keväänä siihen parempaan suuntaan, mutta hinta kohosi kovin korkeaksi.

Viime viikolla vietimme suvun piirissä esikoispoikani 29-vuotispäivää. Nuori perheenisä turvallisessa maassa; äärettömän paljon parempi tilanne kuin Oskarilla sata vuotta sitten.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Lapsuusaikanamme meillä ei asiasta puhuttu. Isäni puolelta olimme kauppias-maanviljelijäperhe ja vanhempani kannattivat Maalaisliittoa.

Isämme puolen suvusta on tehty laajaa sukututkimusta (Paikkalat) ja isäni itsekin oli innokas sukutukija ja Kauhasten suvun kunniapuheenjohtaja. Huomasin, joskus, miten äitini välillä hermostuikin isäni aktiivisuudesta sukuaan kohtaan.

Asia alkoi minua vaivaamaan myöhemmin, kun äidin puolen suku jäi jotenkin katveeseen. Olenkin sittemmin löytänyt mm. isoisäni Oskarin kastetodistuksen Kansallisarkistosta. Vielä on paljon selvitettävää, mutta vähitellen mysteerit avautuvat.

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset