MirjamiParant1

Koulunkäyntiä 50 -luvulla!

  • Talven kylmyys ei kaikille ole kauneutta!
    Talven kylmyys ei kaikille ole kauneutta!

Varhainen aamu pohjoissavolaisessa. Lunta on enemmän kuin lapsen kantokyky.

Lumi ei  ole este kouluun menolle.

Ekaluokkalainen nousee suksilleen. Siteet ovat jäiset, monot pakotetaan siteisiin.

Sormet kylmistyvät.

Monoissa yhdet sukat, jotka eivät ole villaa.

Pakkasta on parikymmentä. Vaatetus köykäistä. 

Sukkien ja liivien väliin jäävä kylmä iskee ensimmäsenä.

Naaman peittona äidin kaulahuivi.

Höyryhengitys kasvattaa huiviin huurteen. 

Tyttö hiihtää sisukkaasti, on päästävä kouluun.

Koulu alkaa kahdeksalta.

Pimeässä aamussa tyttö on hiihtänyt kolme kilometriä.

Hän riisuu koulun eteisessä vaatteensa.

Jalat eivät enää tunne.

Opettaja moittii, myöhästyit.

Anteeksi!

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (12 kommenttia)

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Ensimmäiset sukseni olivat noin metrin pituiset.

Talvi ei kysellyt, saako tulla. Talvi senkun tuli, lumineen ja pakkasineen.

Suksitta koulumatkaa ei olisi voinut kuvitellakaan.

Koska suksin liikkuminen oli ainoa vaihtoehtoni, saatoin hiihtämisestä saada tarpeekseni.

Voisinkin tästä nyt suksia tieheni!

Käyttäjän ellelazarov kuva
Elle Marketta Lazarov

Sisukas pikku Mirjami!

Tutun tuntuisia muistoja. Kolme kilometriä oli paha matka sen piti taivaltaa itse . Viiden kilometrin päästä pääsi meillä päin asuntolaan.
Neljästä kilometristä minua armahdettiin, kun olisi pitänyt kulkea ihan yksin. Olin eka vuoden asuntolassa viikot. Kun sisko lähti koulun kuljettiin kävellen kaksistaan. Hän taapersi ekaluokkalaisena jo sen neljä kilometriä.

Äiti ompeli pitkät flanellikalsarit villasukkien alle. Salaisuus, jota ei pikkutyttönä viitsinyt kuuluttaa.

Mukavaa uutta viikkoa Sinulle!

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Kiitos samoin, Elle!

Onpa Sinulla ollut melkoinen taival. Asuntola on ollut hyvä vaihtoehto, mutta kyllähän ekaluokkalainen on vielä pieni ja varmasti kotikaipuu saattoi iskeä illoin.

Muistan luokaltani tytön, jonka kotiin oli 5 km. Asuntoloita ei ollut, vaan oli kuljettava tuo matka mennen tullen. Sehän tekee jo 10 km päivässä. No, tytöllä oli usein erilaisia syitä poissaoloihin. Ymmärrettävää.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Tänä talvena minullekin on tullut vanhoja kuvia katsellessa mieleen ne paljaat reiden. Villasukat ylsivät hiukan polven yläpuolelle, sitten oli sukkanauhaliivit ja oli villahousut, mutta eivät ne ihan riittävän pitkät olleet. Hameessa usein hiihdettiin ja luisteltiin. Minulla kouluun oli vain kilometri, mutta hyvälle luistinradalle pari kilometriä. Ei isät kuljettaneet. Omin jaloin oli mentävä kaikkialle, vaikka oli kylmää.

Lapsenlapseni koulu on Itähakkilassa. Kahden ensimmäisen vuoden aikana koulubussi haki kotipihalta ja palautti sinne. Nyt kolmasluokkalainen lähtee Sippoonkorvesta yksin, kolmesataa metriä valaisematonta tietä ja sitten ensimmäiseen bussiin. Vaihtaa seuraavaan. Ei ole ihan hyvä tämäkään, kun kouluja on vähennetty tuolla Hakunilan suunnalla. Pimeänpelko on usein lapsen seurana.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

On se kumma, miten aikamme meitä kohteli. Olisi nyt luullut, että edes jonkinlainen suoja noihin paljaaksi jääviin olisi keksitty. Vaan ei. En muista koskaan valittaneeni. Ehkä meitä ei olisi edes kuultu saati paapottu.

No, tänne saakka on selvitty.

Eipä tuo nykyajankaan kouluun kulkeminen ole helppoa. Onneksi on kuitenkin asiallinen vaatetus. Tosin, ei se vaatetuskaan pelkoa poista. Surullista, että lapsi joutuu pelkäämään.

Aika nopeasti kunta sulkee kouluja, jos alueella lapset vähenevät. Äärimmäisyyksiin viedyt säästöt tuhoavat paljon ja lopulta säästötkään eivät ole todellisia.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Hiihtoloma oli 60-luvun kansakoulussa nimensä veroinen koettelemus. Meille jaettiin jokaiselle pienet vihkoset, joihin piti merkata tietty määrä vähintään viiden kilometrin hiihtolenkkejä päivämäärin ja vanhempien allekirjoituksin. Vihko piti palauttaa loman jälkeen koululle.

Olimme isoäitini luona hiihtolomaa viettämässä sisareni kanssa ja isoäitini tenttasi meiltä hyvin tarkkaan aina hiihtolenkiltä tullessamme, että oliko viiden kilmometrin matka täyttynyt ennen kuin suostui allekirjoittamaan todistuksen.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

#4 Niinpä! Eihän sitä hiihtolomaa saanut käyttää muuhun kuin hiihtämiseen. Siitä oli sitten jo hauskuus kaukana.

Luulen, että olimme hyväkuntoisia, joka tapauksessa ja ainakin karaistuneita:))

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Isäukkoa (suojeluskuntalainen, aktiiviurheilija, talvisodan veteraani) otti selvästi pattiin, kun pikku Tuomo tuskastui nopeasti kaatuiluun ja sitä mukaa hiihtämiseen yleensä. Hienosti isä kuitenkin kokosi kärsivällisyytensä, huolehti välineistä ja onnistui kuin onnistuikin vuosien vieriessä kasvattamaan pojastaan sen verran taitavan suksimiehen, etten koulun kisoissa pärjännyt lainkaan huonosti.

Nyt hohtavan kauniina kevättalven päivänä v. 2018 en edes muista, milloin olen viimeksi hiihtänyt. Tällä vuosikymmenellä? Enpä ole varma siitäkään.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

#5 Kotini läheltä kulkee kaupungin hienosti lanaama hiitolatu. Itse olen hiihtänyt viimeksi varmaan 30 -vuotta sitten. Suksetkin ovat jääneet muutoissa jonnekin varastoon. Uusia ei ole tullut hankittua.

Sääli sinänsä, sillä nyt voisin jo hiidellä ja tosiaan nauttia aurinkoisista hangista!

Koulujen välisiin hiihtokilpailuihin jouduin kerran. Kilapilua edeltävänä iltana lähdin kavereiden kanssa mäkeen, jonne olimme rakentaneet pienen hyppyrin. Kuinka ollakaan, toinen suksi meni poikki strategisesta kohdasta. Isä sen sitten paikkasi peltipalalla, joka toimi melkoisena jarruna. Lisäksi keli muuttui suojakeliksi ja suken pohjat paakkuintuivat. Veren maku suussa yritin sauvoa maaliin. Hävetti, että en pärjännyt. Taisin olla 42. ja opettaja oli tietenkin pettynyt suoritukseeni. Olihan hän panostanut minuun toivoa. Kunto oli tietenkin hyvä, mutta... aina ei voi voittaa!

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

70-luvun alkuun asti hiihdin joka talvi aika paljon matkoja serkuille kyläilemään ja muutoinkin. Sitten se jäi kunnes menimme parin sukulaisen kanssa joskus vuonna 1974 Lappiin talvilomalle.

Siitä seuraavan kerran hiihdin vuoden 1981 tammikuussa armeijassa 30 kilometrin täyspakkaushiihtomarssin, jonka jälkeen seuraavan kerran olin vaimon kanssa Lapissa muutaman päivän hiihtolomalla vuoden 1988 alussa.

Sitten kesti aina vuoteen 1994 asti, kunnes olin japanilaisen delegaation kanssa Lapissa ja opastimme heitä hiihtämään Saariselän maastossa. Jos oikein muistan, niin sen jälkeen en ole hiihtänyt metriäkään, mutta en usko, että se oudolta tuntuisi. Minkä joskus on oppinut sen osaa.

Käyttäjän mattiosaisa kuva
Matti Säisä

Olin onnekas, kansakoulumatkaa vain reilu kilometri. Hiihtäen talvella, sikäli kun muistan melkein tykkäsin, illatkin aina hämärään asti hiihdeltiin metsissä. Laskettiin mäkiä, kotipaikalllani niitä riitti, isoja sekä pieniä, tarkka ranking oli kaikkien tiedossa kuka minkäkin mäen ja kuinka korkealta asti oli uskaltanut laskea. Armeijan pitkät talvihiihdot sitten vieroittivat suksilta vuosiksi.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

#6 Harmi, että ikävät kokemukset vievät pohjaa hyvästä. Että armeijakin voi sammuttaa hiihtämisen ilon. Liekö vielä samanlaista? Vanhin lapsenlapseni on parhaillaan armeijassa. Poika viihtyy hyvin ja halusi jatkaa vuoden loppuun. Koulutetaan maan perusteellisesti 'sissiksi'!

Nykyisin suksipaketin voi hankkia kohtuulliseen hintaan, mutta aina tuntuu siltä, että onko sen väärti. Täällä etelässä kun talvikin on usein vähäluminen.

Tänä talvena on kyllä ollut upeat kelit. Ja luntakin kuin konsanaan pohjoisessa Suomessa.

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset