MirjamiParant1

Äiti

  • Äitini työnsä äärellä!
    Äitini työnsä äärellä!

Navettakengät ovat lypsymaidon pisaroimat. Kumisaappaat, jotka käytössä jo haperoituvat, jatkavat kulkuaan äidin jaloissa. Matka talosta navettaan on lyhyt.

Matka navetasta taloon on pitkä.

Mansikin kylki on tullut tutuksi. Utareet ja nisät. Maidosta on muodostunut vertauskuva lasten ruokintaan.

Mies on rintamalla. Lapsia on ruokittava, mutta miten minä itse jaksan.

Äiti hymyilee. Hymy on aitoa, savolaista.

Lapsuutensa traumaa hymystä ei tunnista. Itse tunnistan. Hymyllä on tehty tyhjäksi kaipuu ja toivo. 

Kun riita, miehen isän uuden puolison kanssa äityy vapisevaksi huudoksi. Tuolloin ymmärsin, että äitini etsi isäänsä, joka oli häneltä viety sisällissodassa. Kuoliaaksi ammuttu nuori isä. Lapsensa merkittävä kasvattaja.

- - -

Minä, äitini neljäs lapsi, olen juonut rintamaitoa ja säästynyt allergioilta.

Minä, hänen neljäs lapsensa, olen tunnistanut, että äitini synnytti lapsia, koska ehkäisyä ei käytetty. Lestadiolaisuus.

Isäni ei koskaan puhunut, miten paljon hän minua rakasti, syystä, että etunimeni on Rauha, isäni ensimmäisen puolison nimi.

Naisen, joka miehestä kilpailevana, vei isäni, äitini mielestä. Olivat tunteneet toisensa jo seuroissa.

Isäni ensimmäinen puoliso kuoli synnytykseen.

Poika pelastui ja hänen hoidostaan huolehtivat lähisukulaiset.

Vuosi puolisonsa kuolemasta, isäni kosi äitiäni. He avioituivat toukokuun 19. päivä. 

-----

Äiti, on ollut minulle aina suuri rakkaus. Äitini lapsuudesta en tiennyt, ennen kuin aikuisiällä.

Ihmisen elinkaari on lyhyt. Sinä aikana kuitenkin ehtii rakastamaan ja tuhoamaan.

- - --

Kiitos äiti!

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Äitini vapautui maallisista kahleistaan tammikuussa 2012. Kävin häntä katsomassa paikallisessa terveyskeskuksessa viimeisinä hetkinään.

Pieneksi kutistunut, ajallisen muistinsa kadottanut, mutta vielä sydän sykkivänä, sain häneen kontaktin lehmien kautta. Puhuin Mansikista. Äitini pysähtyi, katseli minua ja rauhoittui. Silmien taustalta saatoin tunnistaa kaipuun, kun sanoja ei enää ollut.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Koskettava kirjoitus, jossa näen yhtymäkohtia omaan elämääni. Äitini lypsämistä kävin usein katsomassa. Itsekin jonkun kerran sain lypsää, mutta olin aika pieni vielä silloin.
Navettatakki ja tietyllä tavalla päähän sidottu liina olivat äitini asuna. Tunnen melkein niiden tuoksun tai hajun, lehmän ja navetan hajun.
Oi, että lehmällä on kauniit silmät. Meidän lehmän nimi oli Hertta.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Kiitos, Irja! Lehmät ovat hienoja, syväkatseisia!

Navettahaju on minullakin muistissa. Jouduin minäkin joskus antamaan lehmille heiniä. Heinän rouskutus alkoi välittömästi.

Niin, äitini vietti paljon aikaa lehmien kanssa. Suuren kokonsa kautta, lehmistä huokui tietynlainen turvallisuus, joka lienee myös auttanut äitiäni suurperheen vastuunkantajana. Lehmät kuuntelivat ja olivat läsnä.

Vaikka sodasta palannut isämme olikin fyysisesti paikalla, usein hänellä ei ollut voimia osallistua kotiin ja lapsiin.

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset