MirjamiParant1

Hiljaisuuden ääni

Olisinpa 

se, jota en koskaan voi 

Olisinpa 

perhosen kevyt kosketus

ääni

jota et kuule

pysähtyisin siihen

poskesi nukalle

kosketusaralle ihollesi

hetkeen

kun avaat silmäsi

ennen

kuin joku ne sulkee

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (9 kommenttia)

Käyttäjän ellelazarov kuva
Elle Marketta Lazarov

Kiitos Mirjami. Herkkä ja kaunis on runosi.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Oi, kiitos Elle! Onkin kulunut jo aikaa siitä, kun runoilin. Joku tilanne herkistää ja nyt kävi niin.

Käyttäjän heikkironkko kuva
Heikki Rönkkö

"Jokainen yksinään maan sydämellä / auringonsäteen lävistämänä: / ja äkkiä on ilta."

-Salvatore Quasimodo (1901 – 1968) oli italialainen runoilija ja kirjailija, joka sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1959.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

#3 Upea runo / siinä on kaikki!

Tuohon minulla on vielä matkaa!

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Runous on vaikea laji. Toisaalta helppo.

Runossani elää metamorfoosi. Perhosena on mahdollisempi päästä lähelle hetkeä, johon ihminen ei uskalla, pysty tai ehdi.

Elämä katoaa hetkessä. Hetkessä on tila, jota aika ei tavoita.

Mietin niitä menetettyjä pienokaisia, joiden elämänlanka katkesi/katkaistiin, ennen kuin he ehtivät tervehtiä alkanutta elämäänsä.

Käyttäjän mattiosaisa kuva
Matti Säisä

Herkkä runosi Hiljaisuuden ääni on kuin katkelma Arvo Pärtin musiikkia. Nuotit ovat siinä useinkin tarpeen että on mahdollista pitää taukoja niiden välissä ja niissä tauoissa on Pärtin sanoma.
Runossasi voin kuvitella sanojen toimittavan nuottien virkaa.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

#6 Kiitos upeasta palautteestasi, Matti!

Vaikka runous tulee ponnistelematta, kun on tullakseen, on kuitenkin Kriittisen Korkeakoulun opeista ollut apua.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Kun se pieni ja hiljainen, ehti potkaista äidin sydämeen, ei häntä kukaan mielestä vie, vaikka matkansa kohdusta kuolemaan, oli valmistettu tie.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Kuuntelin Arvo Pärtt'in sävellyksiä, jotka pysähdyttävät hiljaisuudellaan.

Ei tähdet Sinua kuuntele, eivät muutkaan taivaankappaleet.

Kuuntelijasi ovat lähelläsi, kuin pysähtyneet patsaat

Jos kadotat äänesi, putoat pois radalta

jossa olisit tullut kuulluksi

ikäsi kummalliset surijat

häpeäsi yksinkertaisuus

menetetyt vuodet

ota ja juokse

juokse kiinni vuodet

jotka kulkevat kuolemaasi kohti

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset