MirjamiParant1

Näytä minulle kotisi, niin kerron, kuka olet!

  • Postilaatikko kertoo omaa tarinaansa! Bensowin historian pyhäinjäännös Kauniaisissa!
    Postilaatikko kertoo omaa tarinaansa! Bensowin historian pyhäinjäännös Kauniaisissa!

Otsikkoni on raflaava ja tarkoituksella.

Työssäni ja myös työni ulkopuolella, olen nähnyt koteja, jotka kertovat enemmän kuin tapaamani ihmiset.

Kodit ovat ennen kaikkea asujiensa mielenmaisema.

Tutkin mielelläni sisustuslehtiä ja haen niistä vaikutteita, jotka joko sytyttävät tai sammuttavat.

Todellisuus on usein aivan muuta kuin lehtiin kuvatut, kauniit kodit.

Kodin henki ei välttämättä asu viimeistellyssä, kaikki arkiset puuhat kadotetussa kuvassa, vaan niissä pienissä yksityiskohdissa, jotka tunnistan helposti.

Aikanaan, tunsin suomalais-ranskalaisen pariskunnan, joka asui ahtaassa töölöläisasunnossa. Välittömästi ulko-ovesta sisään tullessani, havainnoin, että asuntoa hallitsi anarkia. Asunto oli täynnä lehtiä, kirjoja, tuhkakuppeja, nukkaantuneita mattoja, pöydille jääneitä astioita.

Keittiökään ei kertonut puhtaudestaan, mutta siellä valmistettiin maukkaita aterioita. Pariskunnan luona viihtyivät monet nuoret, jotka tulivat mielellään kuuntelemaan filosofoivaa isäntää ja ketjussa polttavaaa emäntää. Itsekin olin tuolloin nuori ja pariskunnan koti oli kerrassaan lumoava. Siellä viihtyi ja siellä sai olla oma itsensä.

Mielikuvat, joita ylläpidetään kodeista, perustuvat pitkälti median välittämiin 'kauniisiin koteihin'!

Nykyisin, jokaisen kodin sisustukseen kuuluvat myös nimillään esiintyvät koirat ja kissat.

Lemmikit ovat osa sisustusta, mutta useimmiten kuvat kertovat hygieniasta, jossa yhtään koiran tai kissan karvaa ei näy. Jossa koira tai kissa esiintyy tyylikkäänä sistuselementtinä.

Elämä on kuitenkin kaikkea muuta kuin rakastettavaa harmoniaa. 

Elämä on likaa, oksennusta, ripulia, haisevia roskapusseja, altaat täynnä pesemättömiä astioita, astianpesukone tyhjentämättä, vessapaperit lopussa, jääkaapissa mädäntyneitä tomaatteja. 

Elämä on realismia, jota ei kuorruteta piiloon todellisuudelta.

Kun näytät minulle kotisi, kerron kuka olet!

Voitko hyvin ja elätkö niin, kuin muut haluavat Sinun elävän?

 

Ps. Kuvaan liittyvä postilaatikko, on Bensowin -pariskunnan jäämistön, erään tyhjillään olleen asunnon, viimeisin viesti ulkomaailmalle.  M.O.T. on tutkinut aihetta ja paljon on selvinnytkin.

 

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (11 kommenttia)

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Milloin itse tunsit olevasi kotisi aito asuja?

Oletko aina asunut niin, että olet huolissasi, mitä ulkopuoliset sinusta ajattelevat?

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Suomessa on tapana museoida tunnettujen taiteilijoiden koteja. Myös työläiskoteja on museoitu mm. Tampereen Amurissa ja Helsingin Kalliossa.

On hienoa, että voimme kurkistaa menneeseen ja nostalgisoida ajasta ennen meitä.

Sen sijaan kodit, joissa on asuttu keskiluokkaisina tai alivuokralaisina, ovat jääneet museoimatta.

Muistan, miten vanhempi veljeni asui perheensä kanssa Helsingin Uudenmaankadulla alivuokralaishuoneessa, johon sänky mahtui juuri ja juuri. Oli ilmeisesti entinen palvelijan huone. Vauvan kanssa ahtaassa tilassa eläminen oli tukalaa, mutta vaihtoehtoja oli vähän.

Asuntoa hallitseva vuokraemäntä valvoi, että hellalle ei kaadu maitoa tai muutakaan ruokaa. Kuri oli tiukka ja elintila olematon.

Käyttäjän mattiosaisa kuva
Matti Säisä

Kiitos kirjoituksesta, kevensi mieltäni sillä olen hieman kantanut huonoa omaatuntoa oman kotimme elämänmakuisesta perusilmeestä. Tai ei se minua häiritse että kaikki mitä arjessani tarvitsen on siinä ikäänkuin käden ulottuvilla.

Asuinkumppaninikin viihtynee, toki muodon vuoksi joskus moitiskelee tavastani säilyttää kirjoja, vaatteita ja erinäisiä tarvekaluja näkösällä äkkiä katsoen satunnaisessa järjestyksessä. Enempi kai kuitenkin ajattelee että mitähän mahdolliset ulkopuoliset vieraat tuumivat tavastamme järjestellä koti.

TVn ja aikakauslehtien vitivalkoiset, usein tyhjät kodit ahdistavat, herättävät myötäsääliä noiden näyttelytilojen asukkeja kohtaan ja myös kummastusta siitä että mistä saavat elinvoimansa ja inspiraationsa.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

#3 Matti S., elämänmakuinen perusilme kuulostaa hienolta.

Kun perheessä on kaksi aikuista, useimmiten toinen heistä on ns. siistimpi. Ajan oloon hänkin hyväksyy toisen elämäntavan, olla.

Monet asiat saattavat ärsyttää, mutta ovat lopulta vähäisiä sen rinnalla, miten yhteinen huumori voi yhdistää.

Ylisiistit kodit sairastuttavat perheenjäsenet ja etäännyttävät ystävät.

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Meidän perhe asustelee vanhassa osuuskaupassa; keittiö, iso tupakeittiö, kaksi huonetta, yläkerrassa kaksi huonetta, toisessa keittiönurkkaus, makuualkovi. Kaiken kaikkiaan 165 neliömetriä.
Alakerrassa asumme, yläkerta taas vierasreservi.
Kaikki huonekalumme ovat mikä mistäkin ostettuja, nimim. tyyli on vapaa.
Minua ei yhtään stressaa jos ovenpielen maali hieman halkeilee ja hilseileekin; ehtiihän tuon joskus.
Työhuoneeni seinät ovat täynnään kirjoja, puukkoja ja miekkoja, sikin sokin seinällä riippumassa.
Vaimo kun joskus "siivoilee" työhuonettani, sitten en enää löydä mistään mitään vaan vaimopa löytää.
Lauseella kuvaillen; asumme kuin Gerald Durrelin "eläimet ja muu kotiväkeni".

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Matin kanssa samaa mieltä. Meidän kotimme sisältäpäin koostuu jopa hilseilevistä ovenkarmeista. Kodin lukitus ja liikeilmaisimilla varustetut LED-valot taasen ovat "linnani" puolustusmekanismia.
Asuntomme on kahdelle hengelle 160 neliömetriä, yläkerrassa 50 neliömetriä.
Kaikkialla on kirjoja, vanhoja työkaluja, tauluja, kaikenlaista "ehkä tarpeellista".
Työhuoneeni seinällä on n 200 puukkoa, kolme miekkaa; vaimolle olen luvannut alkaa niitä myymään. Saas nähdä?

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

#4 Kalle, kuulostaa hienolta nuo hilseilevät oven karmit. Nehän kertovat vain tarinaa eletystä ajasta.

Kirjat ovat aarreaitta. Tosin, kirjojen kanssa eläminen on raskasta. Ainakin, jos niitä joutuu siirtelemään muutoissa. Tietosanakirjat eivät enää kelpaa mihinkään. Ne kuulemma saa laittaa sekajätteisiin, joka minusta on brutaalia suurten kirjojen häväistystä.

Nuo puukot ovat kyllä mielenkiintoinen keräilykohde. Minulle on riittänyt yksi puukko, jonka ostin Fiskarsin tehtaanmyymälästä aikanaan. Terävä on edelleen.

Käyttäjän ellelazarov kuva
Elle Marketta Lazarov

Kirjoituksesi sai pysähtymään ja katsoin kotiani tarkemmin. Ei retroa eikä vintakea muuten vain vanhaa,jäänteitä eletyistä vuosista.
Kukat nekin vuosia mukana eläneet.
Lastenhuone seinät nuppineulattu täyteen piiroksia, pölyttyvät lelut, leikkijät kasvaneet.
Toisinaan on haikean katsella kaikkea tuota elettyä elämää, mutta oma koti kullan kallis.
Heh, ihan oikeasti ku makselen yksikseni taloyhtiön remonttilainoja.
Hyvää syksyä sinulle ja koirakaveirillesi.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Elle, kiitos!

Mielenkiintoinen pysähtyminen! Useinhan emme mieti, miten kotimme on sisustettu. Siellä on se tarpeellinen ja tarpeetonkin.

Huonekasvitkin tulevat rakkaiksi, kun niitä vuodesta toiseen kastelee ja joskus ehkä mullankin vaihtaa. Jotkut kaipaavat myös suuremman ruukun, mutta sinnittelevät asujansa iloksi, pienessäkin.

Minulla oli pari vuosikymmentä kiinanruusu, jonka olin oksasta kasvattanut. Muutaman kerran se kukki komeasti, mutta oli enimmäkseen tilan täyttäjä. Ruusulla oli jo paksu varsi ja mietin, että raaskinko sen hävittää. Lopulta sen tein ja hetken surin, mutta otin pistokkaan. Nyt on yksi 'vauva' kasvamassa. Vaalin sitä kuin suurta aarretta.

Eletty elämä näkyy ja sen kuuluukin näkyä.

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

En muuten tykkäisi muuttaa uuteen asuntoon; siinä ei ole "henkeä", elämisen merkkejä, kuten jokaisessa vanhassa talossa. Elämisen meininki.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

#10 Liian steriili koti kertoo asujistaan paljon. Ylisiisteistä kodeista kasvaa lapsia, jotka sairastelevat paljon, ovat muita neuroottisempia ja aikuisina yrittävät vapautua vanhempiensa ylivallasta katkaisemalla välinsä (oma tutkimus).

Koti on aina asukkaidensa tunnus! Tai sen hallitsevan osapuolen!

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset