MirjamiParant1

Elämä ennen somea oli hidasta ja iloista!

  • Iltalehden hymytyttö! Ei kiirettä, ei hetken hurmaa! Kaikki aikanaan!
    Iltalehden hymytyttö! Ei kiirettä, ei hetken hurmaa! Kaikki aikanaan!

Some aloitti hiipimisensä kansalaisten elämänmenoon varkain. Ensin tulivat isot tietokonemötikät, sitten tiiliskivikännykät.

Nokia eli huippukauttaan ja kehitteli peruskännyköitä, noita onnenkantamoisia, joita ulkomaan innokkaimmat olisivat vaihtaneet jopa vaimoihinsa.

Olivat ne niin suloisia connectoijia! Ne Nokian sulottaret!

Lumiaa käytin työssäni. Ei se huono ollut, mutta sitten tulivat ne Ollilan ja Elopin ajat. 

Kilpailu nopeudesta oli alkanut. 

Kehityksen hirmuvaudissa pysyminen vaati lompakkoa ja ymmärrystä hienoista toiminnoista. 

Peruskännyn kanssa pärjäsi, mutta kaiken aikaa operaattoreiden määrätietoinen painostus edellytti älykännykkää.  

Sormella hipaisu ja olet jo perillä!

Ei niin nopeasti kiitos! Ei hipaisulla voi tehdä päätöksiä, on oltava mietintäaika.

Mutta, kas kummaa, kiire imaisee ja saa valtoihinsa.

Lopulta nopeus alkaa ahdistaa ja kaipuu iltanuotiolle saa sydämen murtumaan.

- - -

Rakkaani, peruskännyt, ovat laatikoissaan, pieninä ja hiljaisina. Ne eivät älyä mistään mitään.

- - -

Älykännyni olen joutunut hiljentämään. Tavoitettavuutta en halua. Kirjeet ovat sitä varten.

- - -

Hitaus on aivojen paras lääke! 

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (8 kommenttia)

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Kuvassa hymyilen ja olen aidosti iloinen. Pöydälläni oli tuolloin jo tietokone, mutta sen käyttöä ei vielä tarvittu.

Hymyyni oli myös syytä, sillä vastapuolella pelleili IL:n toimituspäällikkö
J. Puukila (R.I.P). Hieno mies.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Muistan kun joskus lapsena kyselin ihmeissäni, että mitä ihmiset tekivät kotona iltaisin ennen kuin oli telkkaria. Nyt varsinakaan nuoret eivät katso telkkaria juuri ollenkaan, ellei sitten pelatakseen tiekkaripelejä tai käyttääkseen sitä netin päätteenä. Voikin siis kysyä mitä ihmiset tekivät ennen nettiä ja älykännyköitä.

Mitähän kahdenkymmenen vuoden kuluttua ihmetellään nykyajasta?

No, joka tapauksessa kaikki, jonka tarkoitus on alussa helpottaa elämää ja tuoda siiden lisää sisältöä, muuttuu hyvin nopeasti pakolliseksi, jota ilman on pulassa ja stressissä.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

"Mitähän kahdenkymmenen vuoden kuluttua ihmetellään nykyajasta?"

Siinäpä kysymys.

Jos ilmastonmuutosta ei saada pysähtymään, niin voi olla, että porukat manailevat nykypäättäjien keinottomuutta/haluttomuutta pohtia uusien ikäpolvien elinmahdollisuuksia.

Kaksikymmentä vuotta on kuitenkin vielä melko lyhyt aika isoille muutoksille.

Toisaalta, on mahdollista, että ihmiset hämmästelevät, miten alkukantaisia menetelmiä on käytetty ja miten on sallittu tuhlailla energiaa ylisuuriin asuntoihin, infraan ja ennen kaikkea ruuan tuotantoon.

Saa nähdä! Toivottavasti ovat jotain oppineet nykymenosta.

Käyttäjän kaunaherra kuva
Tuure Piittinen

"miten on sallittu tuhlailla energiaa ylisuuriin asuntoihin"

Tiedä vaikka näkisimme vielä vuokralautakunnan joka ohjaisi gryndereiden kauhuksi asunnontarvitsijoita suurten asuntojen tyhjiin huoneisiin kuten sotien jälkeen tehtiin.

Muuten, tämä ilmastokohellus vaikuttaa nyt vähän samalta kuin neljä vuotta sitten oli tämä "ethän halua jättää velkaa jälkipovien maksettavaksi".

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant Vastaus kommenttiin #4

#4 Tuure, tuo vuokralautakunta kuulostaa mielenkiintoiselta! Saattaisi olla muuten tarvetta tänä yksilöllistymisen aikakautena, jolloin yhteisöllisyyttä kavahdetaan. Opiskelijatkin, jotka aiemmin jakoivat kimppakämpän, joutuvat nyt erilleen, ettei Kela rokota yhteisistä tuloista.

Jokaisella lapsellakin on oltava oma huoneensa, kun menneinä vuosina monilapsinen perhe saattoi asua pienessä hellahuoneessa. Siskonpetejä oli varamsti monia ja sopu sijaa antoi.

No, ehkä nyt ei aivan tarvitse mennä toiseen ääripäähän, mutta olettaisin, että nykyisen ylituhlailevan tilantarpeen voisi hyödyntää paremmin.

Mitä taas tulee 'ilmastokohellukseen', niin muistelen, että aina on ollut diskurssissa more or less, ilmastonsuojelun tarve ja nimenomaan jälkipolvia ajatellen. Ei olisi haitaksi, jos itsekin voisimme joskus nauttia siitä ilmastosta, jonka meitä edeltäneet ikäpolvet ovat riesaksemme jättäneet.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

"Kaksikymmentä vuotta on kuitenkin vielä melko lyhyt aika isoille muutoksille."

Kaksikymmentä vuotta on aika tyypillinen ajanjakso viimeisen sadan vuoden aikana tapahtuneille arkea muuttanille teknisten innovaatioiden käyttöönotolle. Esimerkiksi juurikin älykännykkä ja tabletti on ilmestynyt viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana. Sitä ennen ilmestyi internet ja tavallinen kännykkä tekstareineen. Sitä aiempana 20-vuotiskautena ilmestyi väti-TV, ja sitä aiempana mustavalko-TV. Sitä ennen radio ja sitä ennen sähkövalo koteihin. Kaikki nämä ovat olleet sellaisia muutoksia, joita ilman ei niiden saavuttamisen jälkeen ole voitu kuvitella voitavan elää. Siksi on hyvinkin relevanttia kysyä mitä lienee 20 vuoden kuluttua sellaista uutta, jota ilman ei tule toimeen.

Ilmastonmuutoksen kohdalla toivon ja veikkaan, että se on 20 vuoden kuluttua asia, jota vanhat ihmiset muistelevat 10-luvun hypetyksenä. Silloin taivastellaan jotain muuta. Ehkäpä maapallon tuhoavaa lähestyvää asteroidia t.m.s. Varmaa kuitenkin on, että jokin maailmanlopun skenaario ihmisiä huolestuttaa. Niin on nimittäin ollut aina asian laita.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant Vastaus kommenttiin #5

Juha, tuota maailmanlopun skenaariota on pelätty paljon, ties mistä syystä milloinkin. Ainakin jonkun ennustajan mukaan, lopun olisi pitänyt jo tulla.

Toki tuo 20 -vuotta antaa jo perspektiiviä kehitykselle aivan kuten mainitsit kehitysaskeleet mm. tietoteknologian saralla.

Viimeiset 60 -vuotta ovat olleet yhteiskunnallisestikin huimia hyppyjä kyntöauraa vetävästä hevosesta huippuhienoihin koneisiin, jotka suoriutuvat aiemmin aikaa ja hikeä vaatineista maaniveiljelyshommista alta aikayksikön. Niin, tietenkin, jos pellot ovat riittävän kuivat ja kantavat.

Itse synnyin ja kasvoin maaseudulla, pienessä kylässä, jossa koulua aloittaessani ei ollut vielä maantietä. Niinpä tien valmistuttua, koululla pidettiin 'tiejuhlat'. Seuraavaksi saatiin sähköt ja koululla taas pidettiin 'valojuhlat'!
Sen jälkeen kylälle saatiin puhelinkeskus, jossa oli oma keskuksenhoitaja. Kotimme pöydällä oleva puhelin oli alkuun kammella veivattava. Puhelu meni ensin keskukselle, joka sitten yhdisti haluttuun numeroon. Those were the days!

En tiedä, onko ihminen koskaan tyytyväinen. Mitä helpommaksi elämä käy, sitä enemmän näyttää ilmenevän mielenterveysongelmia. Liika kiire ja ylimääräinen vapaa-aika ahdistaa.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Nykyinen älykännykkä -teknologia, on tuonut vaaransa.

Lapset, jotka kävelevät kännykkä kädessään, ovat liikenteellisesti sekä uhkia että uhreja.

Samanlainen uhka ovat autoilijat, jotka ajaessaan, malttamattomina katsovat kännykkäänsä tulleet viestit tai vastaavat puheluihin.

Mielensä rauhoittaminen siihen saakka, että auto on ajettu parkkiin, on harvalla.

Tämäkin vaarallinen liikennekäyttätyminen aiheutuu mielen hallinnan puutteesta.

Jos ei ole aina saatavilla, kokemuksena seuraa menetyksen pelko.

Hektisyys on pahasta.

Hitaus on hyvästä.

Tämän blogin suosituimmat