MirjamiParant1

Lapsuus palaa pätkittäin

  • 3-vuotias Mirjami- kuva sodanjälkeisestä lapsuudestani!
    3-vuotias Mirjami- kuva sodanjälkeisestä lapsuudestani!
  • Rippikuva v. 1962
    Rippikuva v. 1962

Ihmisen ikä on ajassa kiinni.

Kehityskaaren vaiheet unohtuvat selviytymisiin vaiheista, joihin olisi hyvä pysähtyä ja muistaa.

Tunnistaa, miten lapsuudessa koetut näkyvät vielä vanhuudessa.

Tai, miten turvallisuus vs. turvattomuus näkyy koko elämän matkallla.

- - -

Tarkastelin mielenkiinnolla kuvaani, joka on otettu perhekokonaisuudestamme sotien jälkeisten vuosien jälleenrakennusaikaan.

Valokuvia lapsista, ei ainakaan meidän perheessämme enää otettu valokuvaamoissa, joihin lapsia vietiin ennen sotia.

Potretteja on tehty vuosisatoja, mutta juuri se vaihe, jossa itse synnyin ja kasvoin, ei päässyt kuviin.

Itse olen valokuvattuna vain joissakin sukulaisten ottamissa perhekuvissa. 

- - -

Voin kuitenkin tunnustaa. että koen vahvaa surua siitä, miten juuri tuo sodanjälkeinen aika mursi keinot vanhemmiltamme tuoda lastensa vahvuuksia ja kuvata heitä mm. valokuvaamoissa.

Tosin, Leppävirran valokuvaamo, 10 -vuotta myöhemmin, oli nostanut rippikuvani näyteikkunaansa. En kokenut siitä mitään euforiaa.  Olisin toivonut, että lapsuuttani olisi valokuvattu lähemmin. 

- - -

Pidän nyt lapsuuteni valokuvaa työpöydälläni muistutuksena siitä, että Suomi on ollut ahtaalla ja erityisesti, maaseuden pienviljelijät, jotka viimeiseen saakka yrittivät saada lapsilleen paremman elämän.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (7 kommenttia)

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Lapsuuteni ihmeellisimmät muistot liittyvät aikaan, jolloin etsiydyin kodistani ulkomaailmaan.

Olin rakennellut metsäaiheisia majoja Anni Swanin -satujen perustalta lähimetsiimme.

Peikkojen ja keijukaisten keskinäisen yhteyden tunnistin ainoaksi selvitymismahdollisuudeksi.

Eräänä syksyisenä päivänä, kun perheemme pui viljoja, havaitsin tilanteeni tulleen.

Menin lähimetsään, kuin puolukoita poimiakseni. Olin saanut naapurin Kirstin manipuloitua kaverikseni kyläkierrokselle.

En tiedä, miten kauan reissumme kesti.

Muistan, miten taloissa meille tarjottiin voileipiä. Olimme vakuuttavia. Leivät maistuivat, eivätkä ainakaan ääneen ihmetelleet, millä asialla olimme.

Isommat sisaremme olivat meidät jäljittäneet. Karkumatka paljastui.

Isäni piiskasi jalkani vereslihalle. Naapurin tyttö pääsi rangaistuksetta.

Käyttäjän ellelazarov kuva
Elle Marketta Lazarov

Huomenta Mirjami. Olemme ajassa, kun taas yhden kesän lehdet varisee väriloistona maahan. Hyvää loppusyksyä.

Totta se on, ettei niitä valokuvia heti sodan jälkeen näpsitty. Minusta on muutama lapsuuskuva jotka on otettu evakkomatkalla Ruotsissa. Heillä oli kameroita joilla kuvata.
Sisareni joka todennäköisesti on sinun ikäisesi on vähän katkera, ettei hänestä ole yhtään selkeää lapsuuskuvaa.

Joskus viisikymmentä luvun lopulla ostin laatikkokameran. Siitä lähtien on ollut meidän perheessä tapana kuvata. Pahvilaatikollinen valokuvia, joita yhteen kokoontuessamme katselemme. Siellä jossakin ne on ei niitä ole arkistoitu. Kamera on kyllä vieläkin tuossa hyllyllä.

Ihmeellistä sekin, että se yhteinen lapsuus mitä elettiin, muistuu nyt mieleen meille jokaiselle erilaisena.

Kuvassa pikku Mirjami on totinen ja tosissaan ja niin paljon kaikkea edessään.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Huomenta vaan, Elle ja kiitos muisteloistasi!

Olet siis ollut Ruotsissa 'sotalapsena'! Ruotsihan oli jo paljon edistyksellisempi monissa asioissa. Hienoa, että sieltä on lapsuukuvia tallella!

Isäni oli myöhemmin ahkera valokuvaaja, mutta juuri nuo vuodet, jolloin itse olin lapsi, hän ei ehkä jaksanut ryhtyä juuri mihinkään. Ymmärrän hyvin sotatraumat, joita hän kantoi mielessään.

Kuvat, joita on muutamia mustavalkoisia, ovat sukulaisten ottamia. Ovat niitä sitten kirjeessä lähetelleet vanhemmilleni.

Meitä ei myöskään viety valkouvaamoon, saati, että olisi otettu perhepotretteja!

Olenkin miettinyt sitä, että jos joskus tulee elämäkertakirjan vuoro, niin kuvia on tosi niukalti 1 - 10 -vuosieni ajoilta, vauva-ajasta puhumattakaan.

Jostain syystä, myös nykyisin, harvat perheet käyvät valokuvaamossa yhteiskuvassa.

Digiaika on oikeastaan tuhonnut kuvausperinteen, joka on mielenkiintoinen tutkimuskohteena.

Käyttäjän ellelazarov kuva
Elle Marketta Lazarov

En ollut sotalapsena. Lapinsodan aikaan siviilit evakoitiin Ruotsiin. Olin evakossa, pakolaisena.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant Vastaus kommenttiin #4

Hyvä Elle, että oikaisit käsitykseni. Olen tutustunut joihinkin sotalapsina olleisiin ja tunnistanut heidän surunsa. Toisaalta myös ilonsa siitä, että vanhempansa eivät heitä oikeasti hylänneet.

Tuo Lapinsodan siviilien siirto Ruotsiin on minulta jäänyt paitsioon. Voi olla, että asiasta ei ole puhuttukaan samassa määrin kuin 'sotalapsista'!

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Muistatkos Mirjami sellaista kirjaa, oikeastaan ikään kuin esipäivitettyä päiväkirjaa "Elämän aamun auetessa". Taisi esiintyä muillakin nimillä.
Siellä on mm valokuvien lisäksi runo, jonka isäni kirjoitti kätilön ilmoitusta odotellessaan. se kirja jostain kumman syystä on säilynyt kaikissa elämäni myrskytuulissa vaiko niistä johtuen. Vähän on ajan hammas sitä puraissut mutta se sisältö; kaikki tallella.
Viimeiset omat merkintäni v 1952.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Kalle, tarkoitat varmaan noita lasten syntymään ja kasvuun liittyviä kirjoja.

Lapsilleni olen niitä kirjannut 'Kulta-aika lapsuuden' - nimisinä muisteloina.

Lapsuuden kodissani ei muistelokirjoja lasten kehitysvaiheista ollut. Ikävä kyllä, hyvin vähän ehdin myöskään vanhemmiltani kysellä.

Veljeni muistavat jotain, mutta hyvin niukasti niistä puhuvat.

Sen verran teidän, että syntymäni alkuvaiheessa isoisäni lähti hakemaan kätilöä 20 km:n päässä olevalta kirkonkylältä. Hevoskyydillä meni, joulukuun lopussa jäät jo kantoivat.

Sen sijaan vanhempieni tunnemuistoja ei ole mihinkään tallentunut.

Mahtavaa, että isäsi kirjoitti runon sinua odottaessaan. Ymmärrän hyvin, miksi tuo musto on kulkenut mukanasi. Se kantaa.

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset