MirjamiParant1

Onnellinen lapsuus - totta vai tarua!

  • Lapsuusperheeni noin vuonna 1951-52
    Lapsuusperheeni noin vuonna 1951-52

Ihmisen aika on moniulotteinen. 

Taival, varhaislapsuudesta nuoruuteen on lyhyt, mutta lapselle pitkä.

Lapsi, jonka ajankokemus on tuntematon, elää vanhempiensa tai jonkun muun yhteisön elämää.

Lapsi ei pohdi, onko oikein vai väärin, miten tulee kohdelluksi.

Lapsi tarvitsee kasvaakseen turvaa, läheisyyttä ja hyväksyntää.

Olemme samanlaisia, evoluution kehitelmiä, kuin eläimetkin. 

Tarvitsemme huolenpitoa ja turvaa.

- - -

Palaan omaan lapsuuteeni.

Muistan, että minusta pidettiin huolta. Muistan, että kutsuttiin 'syömään', kun ruoka oli tuotu pöytään.

Muistan, että kodin seinät, ruokapöytä ja sisaret, tarjosivat turvaa. 

Vanhemmat ja isovanhemmat, olivat niitä fossiileja, joilta saattoi odottaa myös läheisyyttä.

- - -

Äitini oli aina kiireinen. Hän oli myös humoristi. Muistan, miten nuorimman veljeni rintaruokinnan, hän piilotti oven taakse. Ja, lopulta nauroimme, kaikki.

Isäni, sodankäynyt,  henkisesti vaurioitunut, teki parhaansa, lastensa viihdyttämiselle.

Vaikka rahaa ei ollut, niin velaksi saattoi hankkia lapsilleen sukset, kengät tai nuken.

- - -

Elin lapsuuttani kahden ikäpolven (isoisäni ja isäni) uskonnollisissa ideologioissa, en sitä ymmärtänyt, miten se näkyisi aikuisuudessani. 

Lapsenmieleeni syvästi juurrutettu syyllisyys omasta synnillisyydestäni, on yhä vaikuttamassa.

Muistan, että pienenä, jopa yöllä, piti mennä pyytämään syntejään anteeksi, kun pelko kuolemasta ei sallinut nukkua.

- - -

Onnellisen lapsuuden unelma elää meissä kuin pelko, että sitä ei olisi ollut.

- - -

Lapsuuden anamnesia pelastaa. Muistot ovat kuitenkin syvällä, joiden avulla opimme, että mikään elämässämme, ei ole itsestäänselvyys.

Onnellinen lapsuus elää meidän toiveissamme. Pidetään siitä huolta.

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Olen vakuuttunut siitä, että lapsuuden ajan tutkimusta ei tehdä, syystä, että muistoihin paluuta ei pystytä reaalitutkimuksin löytämään.

Oman ikäpolveni muisti on yhä olemassa, muisti, jota on nyt ehdotonta tutkia.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Takavuosien julkkispsykiatri Ben Furman totesi, ettei milloinkaan ole liian myöhäistä hankkia onnellinen lapsuus.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Ben Furman puhui myös siitä, miten julmaa on tuhota lapsuus, joka ei ole, itsensä lapsen syytä.

Onnellisen lapsuuden dilemmaa ylläpidetään tarkoitushakuisesti.

Lapsuus on lähtökohdiltaan, onnellista.

Turvattomimmillaan,lapsuus, on hengissä selviytymistä.

Kaikki eivät selviydy.

Tämän blogin suosituimmat