MirjamiParant1

Kaikki blogit puheenaiheesta Juhlapäivät

Talven lopulla on poltettava nainen!

Kun pohjoisella silmänkantamattomalla havumetsävyöhykkeellä joulusta on jo pari kuukautta ja talvi senkun jatkuu ja lunta tuiskuttaa jo toista metriä, eivät mitkään pienet loitsut auta. Kevään ja kaukana siintävän satokauden voi taata ainoastaan kunnon uhri: kylän kaunein neito on poltettava! Siksi on suuri henkilökohtainen onnettomuus syntyä vähänkään kauniina: kaivattuja keväitä riittää.

Slussenin ja muille isille

”…Toiset lähtee kuuhun ja toiset Ruotsiin.
Toisilla vaan pienempi palkka on.
Isä lähti viis vuotta sitten Ruotsiin -
Äiti oli silloin jo onneton...”

Melkein jokainen suomalainen tietää mistä kappaleesta nuo sanat ovat ja melkein jokainen suomalainen, joka on matkustanut Ruotsiin Viking –laivoilla tietää missä Slussen on ja miltä se näyttää tai oikeastaan kohta pitää sanoa miltä se näytti.

Hän puhuu kuin Runeberg

Tunnen sellaisia suomalaisia, jotka puhuvat paljon ja kauniisti. Heistä voi sanoa, kuten otsikosta. Jokaisesta ihmisestä ei tule, varsinkin vieraalla kielellä, niin hyviä puhuja tai kirjoittaja kuin Runeberg. Jokainen voi kuitenkin yrittää tehdä omasta ja muiden elämästä kuin runo tai ainakin kuin Runebergin torttu: makea, maukasta, ihanaa.

23 vuotta Suomessa!

25.5.1992 saavuin Suomeen. Aurinko paistoi ja ihmiset söivät jäätelöä. Itse pyysin toppatakin ja käsineet!

Lentokentällä poliisi oli vastassa lomakkeiden kanssa. Hitsi, muualla joutuu tekemisiin univormumiesten kanssa silloin kun on tehnyt jotakin väärin. Onneksi yksi suomalainen pariskunta (/Matti ja Silva) oli tulossa Nicaraguasta ja he auttoivat kovasti.

Täytin lomakkeita ja lähdin matkalle tuntemattomaan. Tuntui kuin olisi matkustanut toiseen avaruuteen, koska kaikki (paisti miestäni) oli uutta. Onneksi lähellä on ollut alusta lähtien ystävällisiä ja auttavaisia ihmisiä.

Isoisän olkihattu

Olin juhlassa mukavien ihmisten ympäröimänä ja juteltiin niitä näitä. Ihmiset keskustelivat iloisesti ja tanssivat letkajenkkaa, mutta sitten tunnelma muuttui ja kaikki olivat hiljaa, kun Rautavaara alkoi laulaa:

"...Näin kuvat kulki muistoissani hämys ullakon
Ja mietin kuinka kaunis sentään ihmiselo on
Vaan miten vähän jääkään meistä muistoks tulevain
Kuin isoisän tarinasta olkihattu vain
Mutt ehkä ajan tomun alta joku toinenkin
Joskus pienen muiston löytää niin kuin minäkin..."

 

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset

Julkaise syötteitä