*

MirjamiParant1

Minä syön nyt sieniä

  • Vuoden 2017 ensimmäinen ruokakuva - suppilovahveropiirakka!
    Vuoden 2017 ensimmäinen ruokakuva - suppilovahveropiirakka!

Sienet ovat tänä vuonna piileskelleen maan uumenissa. Pari viikkoa sitten käyskelin tutuilla sienimaillani, eikä yhtään lakkia näyttänyt nousseen maanpinalle.

Viime viikonloppuna kutsuin tyttäreni koirinensa metsälle. Kävelimme toiveikkaina maahan tuijotellen. Samaan aikaan tyttäreni koirat kävivät omaa keskinäistä räyhintäänsä.

Sammalmättäällä havaitsin komean sienitarhan. Ne ovat tulleet, huusin. Niitä on.

Monet vielä pieniä, herkällä hatullaan esiintyviä. Niitä en poimi.

Aurinko hellitteli maastoa. Meitäkin, hieman jo syksyyn valmistautuneita synkistelijöitä, auringon säteet pehmittivät unelmoijiksi. Entä jos? Miksi ei!

Saksanpaimenkoira, sussari, juoksi kielensä ulos. Pienempi, mittelspizt, ikää jo hyvin vartaloonsa kerännyt, nautiskeli rauhaisemmasta.

Suppilovahverot olivat päättäneet lopultakin tulla esiin. Niitä kasvoi mättäillä ja kannaksilla.

Unohdimme ottaa kahvit ja voileivät. Metsässä olisivat maistuneet.

Ensi kerralla, ehkä jo tulevana viikonloppuna, keitän kahvin termariin ja laitan leivät.

Istutaan kiville ja kuunnellaan metsän puhetta.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (30 kommenttia)

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Kiitos ihanasta metsäretkestä. Sinne tuli heti halu lähteä

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Jostain syystä metsästä saa aina elinvoimaa. Mieli kohenee ja elämä tuntuu elämisen arvoiselta.

Sienet ovat hyvä houkutin. Valitettavasti tatteja en ole juurikaan nähnyt. Ei taida olla tattivuosi.

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski

Sanoisin, että keskinkertainen vuosi herkkutatin osalta. Löysin uuden paikan aika läheltä. Kuivaaminen vain alkoi kyllästyttää. Lopetin sienestyksen noin viikko sitten. Kokonaissaalis noin 280 litraa herkkutatteja ja 5,6 kg kuivattuna. Facebookissa on joitakin kuvia. Paras keräysnopeus oli kori lähes täyteen kolmella herkkutatilla noin minuutissa. Yhteispaino noin 3 kg ja käytännössä toukattomia. Kaksi kuivuria tuli niistä täyteen. Kuvat 12. 9. -päivityksessä.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant Vastaus kommenttiin #15

Raimo, kuulostaa mahtavalta. Enpä tiedä, miten kauas pitäisi ajella, ennen kuin täältä Uudeltamaalta löytyisi herkkutatteja.

Nyt on tyytyminen suppilovahveroihin. Onneksi ei ole vielä kyllästymisrimaa ylitetty - niitäkin kun on silleen harvakseltaan.

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski Vastaus kommenttiin #16

En nyt tiedä onko se mahtavaa, että on "liian" hyvä löytämään herkkutatteja. Muita ihan hyviä tatteja jäi poimimatta varmaan ihan yhtä paljon eikä lampaankääpiäkään tullut poimittua.

Oli se silti ihan mukavaa, että sen noin keskimääräisen hyvän 50 litran saaliin keräämiseksi joutui tai sai pari tuntia viettää metsässä. 2014, joka oli ihan mieletön herkkutattivuosi, pari koria tuli täyteen parhaimmillaan 10 minuutissa. Aika tylsää itse asiassa. Aika monta tuntia sai kärsiä jatkokäsittelyä.

Suppilovahveropaikoissa tai -maastoissa en ole tänä syksynä käynyt. Se kasvaa ylempänä kuin herkkutatti. Kyllä niitä silti ihan mukavasti näkyi. Varmaan muutama sata litraa pystyisi keräämään, mutta kun ei viitsi niitä seuraamuksia eli säilöntää.

Tämän kauden ehkä merkittävin juttu oli sikurirouskuun tutustuminen. Aika mitättömän kokoinen, mutta mahtava maku. Säilöttäväksi asti en niitä löytänyt, mutta ehkä jatkossa voisi enemmän hifistellä mauilla eikä määrillä.

Yhden toisen sienestäjän tänä syksynä olen tavannut metsässä. Hän keräsi niitä sieniä, joita minä en kerännyt (suppis, kanttarelli, kehnäsieni, mustatorvisieni) ja minä sitä joita hän ei.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant Vastaus kommenttiin #17

On totta, että sienien jälkikäsittely on hieman työlästä.

Parasta sienestyksessä onkin metsässä samoilu, luontoeläinten jätösten tutkailu ja säätilojen vaikutusten arviointi vuoden tulokseen.

Niin, ja totta kai, sieniruokien syöminen onnea, kun on saanut urakan suoritettua.

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski Vastaus kommenttiin #19

Sienestys on aika paljon samantapaista kuin metsästys. Se tunne, kun löytää sieniä juuri sellaisesta maastosta ja puuston joukosta kuin missä tietää niiden kasvavan, kohottaa itsetuntoa. Joskus taas tulee vastaan pieniä yllätyksiä, kuten se, jossa kasvoi ne kolme jättiläistä, ja sekin tuntuu hyvältä, kun voi miettiä ja ihmetellä, miksi juuri siellä.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant Vastaus kommenttiin #23

#23

Onnekseni en tapa luontokappaleita. En edes banaanikärpäsiä, joita nyt pyörii keittiössäni. Heillä on 60 % samanlainen geeniperimä kuin ihmisillä. Tutkijat taisivat saada palkinnon. Lyhyt elämä, mutta arvokkaampi tutkimuskohde kuin hiiret.

Tietenkin, voisin pohtia myös sienten elämän oikeutusta elää lajilleen oikeutetusti. Pysyä poissa sienestäjien ahnailta käsiltä.

Onnekseni sammutan liiallisen suojeluviettini ja iloitsen sienien tarjoamasta ravinnosta kuihtuvalle keholleni.

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski Vastaus kommenttiin #24

Sienet tai oikeammin itiöemät ovat sienirihmastojen lisääntymiselimiä. Ehkä naisena sinua voisi huvittaa mielikuva vaellella metsissä katkomassa rihmastojen peniksiä. Munasarjojen katkominen on ainakin minulle turhan abstrakti konsepti aiheuttaakseen tunteita.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant Vastaus kommenttiin #25

Onneksi en ole biologi, joka tarkkailee ruokaansa lisääntymiseliminä.

Tuosta miestenvihaajat saisivat hyvän tunnepurkauman katkoessaan sienirihmastojen peniksiä.

Koska en vihaa miehiä sen enempää kuin naisiakaan, niin uskallan iskeä luomisvoiman kummallisiin ilmentymiin ja nauttia ruuastani sen suuremmin syyllisyyttä tuntien.

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski Vastaus kommenttiin #26

Siitä lisääntymis- tai levittäytymiselimenä toimimisena ajattelusta on kyllä se hyöty, että teoriatasolla se selittää hyvin sienten kasvupaikkoja. Sienirihmastot varmaan jollain tasolla tietävät, missä ne kasvavat ja kasvattavat itiöemänsä mieluusti alueensa rajoille. Herkkutattia löytää metsäteiden varsilta parhaiten ja ojatkin ovat hyviä paikkoja. Yrittävät tietysti levitä tien yli koska tuskin sen alla rihmastoa kasvaa. Mustatorvisieni taitaa olla kuuluisin usein noitaympyränä kasvava, mutta oli niitä muistaakseni muitakin. Ne ympyrät tyypillisesti laajenevat vuosi vuodelta.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant Vastaus kommenttiin #27

Mustatorvisieniä löydän harvoin, mutta useimmiten kiehnäävät liki toisiaan.

Herkkutatin olen joskus löytänyt, mutta kummastelisin, jos niitä löytyisi rykelminä.

Itiöelämää en halua tutkia, sillä hempeän luonteisena saattaisin lopettaa jopa sienien syönnin.

Kyllä minä syön nyt sieniä:)))

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Kiva juttu!
Minä olen monta viikkoa syönyt päivittäin jotain sieniä, Mutta en ole käynyt millään kunnon sieniretkelle missä olisi kannattanut eväät ottaa mukaan. Tähän aikaan vuodesta harmittaa, ettei ole autoa.
Sieniä kyllä löytyy omasta pihastakin: koivuhaperoa, leppärouskua, kuusiherkkusieniä, karvarouskuja ja jotain villakarvarouskuja, nurmirouskuja ja limanuljaskoja. Kevätkaunolakkeja löysin alkukesällä, ne olivat uusi tuttavuus ja herkullinen makukokemus.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Margareta, sinullapa onkin melkoinen sienivalikoima lähikunnailla. Sienet ovat parasta, kunhan oppii niiden monimuotoisuuden.

Autoa tarvitaan, jos aikoo samoilla isommilla alueilla. Onneksi meillä Suomessa ei tarvitse ajaa kovin kauas, löytääkseen kunnon metsän.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Wautsi, herkullinen kuva! Tuli nälkä sitä katsoessa, joten lähdenkin tästä keittiöön:)

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant Vastaus kommenttiin #5

Kiitos Kaija,

iso vaiva, hyvä mieli!

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Mutta kohta niiden löytyminen voi olla vaikeata. Lukemattomat sienestäjät ovat ilmoittaneet pettymyksestään kun sienimetsä on yllättäen kadonnut.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant Vastaus kommenttiin #7

Kuka suojelisi kaupunki-ihmistä, joka tarvitsee ne muutamat metsätilkut henkireikseen?

Taitavat meidän puolueiden intressit olla nyt eniten keskinäisessä kilpailussa siitä, mikä puolue saisi parhaan kannatuksen pressanvaaleissa ja tulevissa eduskuntavaaleissa. Ai niin, ja onhan vielä maakuntavaalitkin.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #8

Kaikki puoluepolitikot ovat raharenkilobbareiden aivopesemiä, tuntuu ,ettei kellään ns päättäjällä enää ole mitään tolkkua päässän. Täällä tampereella on ihan hirveö tuhovimma. Vanhasta Mansesta ei kohta ole juuri mitään jäljellä. Eilen katsoin,että puu joka oli ainoa lohdutuksena kun asuin keskustassa,on toistaiseksi tallella.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Voihan Vihreät ottaa sloganikseen Trumpin tapaan: Luonto ensin!

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Ainakin Tampereella näkyy olevan asvaltoidut pyöräväylät ennen kaikkea. Puut väistyköön ja kalliot räjäytetään niiden tieltä ja kukkivat kedot hävitetään "nätin vihreän" reunustuksen tieltä.
Ruotsissa sentään viranomaisetkin ovat jo tajunnet,että niitty on parempi vaihtoehto kuin nurmikko. Täällä taas nurmikot ajetaan viikottain mahdollisimman lyhyeksi lumen tuloon asti ja sitten kun ei ole enää kuin sammalpohjaa sekin ajetaan kuolemaan ja vielä paljaaksi kalutut rinteetkin ja jäkäläkasvustot ja puiden juuretkin höylätään. Eli aihetetaan laajamittaista ympäristötuhoa josta vihreätkään ei tippaakaan piittaa.
Kun olen kirjoittanut aiheesta paikalliseen fb-ryhmään joku kysyy kerjäänkö sääliä kun toistamiseen marisen "pikkuasioista" !
Isännöitsijät vastaa, että minun rapun kohdalla voidaan käyttää vähemmän pakokaasuja aiheuttavia polttoainetta lehtipuhaltimissa kun huomautin että on täysin järjetöntä, että kolme miestä tuntikaupalla yrittää hätistellä lotomärkiä koivunlehtiä!
No, tulipa taas vuodatusta, täytyy laittaa linkkejä sun blogikirjoitukseesi sinne sun tänne. Ja tviitatakin.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Hyvä, on puhuttava ja tunnistettava.

Vaikeina aikoina, kun ahdistaa eikä mistään saa palautetta, on hyvä pysähtyä ja kuunnella sisintäänsä.

Ihmisiä emme voi muuttaa, päätöstentekijöihin saatamme saada aika ajoin kontaktin, mutta hekin ovat ihmisiä. Harvoin muuttavat ajattelutapojaan - kyse on kognitiivisesta vääristymästä.

Ainoastaan joukkovoimalla saamme muutoksen. Joskus myös yksittäinen ihminen saattaa onnistua murtamaan muureja.

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Minulla tämä(kin) vuosi on ollut hyvä sienivuosi; keväällä korvasieniä, kesällä hapetoita ja lampaankääpää, syksymmällä tatteja ja suppiksia. Tänäkin aamuna otin kuivureista täyden lastin rutikuivia suppiksia purkkiin. Kantarelleista en välitä, liian mauttomia. Mesisieniä ja tatteja löytyy ilman ajoneuvoa pihapiiristä, mönkijällä sitten on mentävä sinne minne ei autolla pääse (n 5km). Sieniä on kyllä mielestäni aivan tajuttomasti maastossa mutta minäpä asunkin haja-asutusalueella, lähin naapuri puolen kilometrin päässä. Hämäläiset eivät juurikaan perusta sienistä; korkeintaan kantarelli.
Meillä sienistä tehdään ruokaa tai salaattia päivittäin. Eilen kokeilin salaatin (sienisalaatti) mausteeksi eestiläistä must küüslaukaa, oivallinen karamellimainen lisämaku sienisalaattiin.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Kalle, kiitos palautteestasi!

Lapsuudessani keräsimme mustia-, ja haaparouskuja sekä karvalaukkuja. Siinäpä olivat savolaisten valikoimat. Naapurissamme asuneet karjalaiset keräsivät myös korvasieniä.

Sittemmin sienitietoisuuteni on laajentunut, mutta on edelleen melko suppea, sillä, kuten kuvailet, valikoimaa olisi reilusti.

Onko tuo 'must küüslauka' sienilaji vai mauste? En lähde arvailemaan, vaikka mieli tekisikin.

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Se on musta valkosipuli. Valmistetaan eestiläisestä valkosipulista; valmistaminen kestää n 2 - 3 kk, miedossa lämmössä, jolloin valkosipulin sokeri karamellisoituu. Maku muistuttaa hieman lakritsia ja on vahva antioksidantti. Valkosipulin täytyy olla aitoa eestiläistä (ei saa Suomesta), siihen ei prosessissa lisätä mitään. Sitä myyvät mm Rimi, kaupplus ja kaikki Selverit. Yleensä se löytyy sieltä tuoreen valkosipulin vierestä. Tuotetta myydään kokosipulina tai sitten kuorittuna, kuivattuna ja jauheena. Molempia käytän päivittäin, 1/2 kynttä/päivä.
Valkosipuliakin (sitä eestiläistä) käytän päivittäin, sopii mm sieniruokiin oivallisesti.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Kiitos! Taas opin uutta.

Seuraavalla Viron reissulla pitääkin muistaa musta valkosipuli.

Kummallista, että ko. tuote ei ole rantautunut vielä meille, vaikka vuorovaikutus maittemme välillä on vilkasta ja asuuhan täällä paljon virolaisia.

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Tämä asia ei niin erikoinen tosiasiassa ole. Eestiläinen "Venäjän punainen valkosipuli" on saatavissa vain elokuun alusta, syyskuun loppuun. Sitten tulevat Pärnun valkosipulit, niitä marraskuun loppuun ja sitten valkosipulitarjonta on kuin Suomessa läpi vuoden.
Tämä Must garlic, sitä pitäisi tietämäni mukaan saada nettikaupastakin, en vain ole tullut etsineeksi. Pääasiassa ostan sitä tuottajalta suoraan ja hieman halvemmalla.
Minä, kuten olet ehkä havainnutkin, olen intohimoinen valkosipulin ystävä.
Aina Eestissä käydessäni tuon näitä molempia; elokuun alusta tuon n 20kg Venäjän punaista. Ostan tutulta rouvalta Nömmen torilta ja hinta listassa on 12€/kg, saan määrästä johtuen huomattavasti halvemmalla. Mm Selverissä saa vielä sitä pientä (vastaa kooltaan vaan ei maultaan, siis on parempaa, Suomen tarjontaa).

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Kalle, käytän itsekin paljon valkosipulia ruuanlaitossa, mutta en ole intohimoinen.

Ihailen rakkauttasi sipuleihin, mutta onnekseni olen vielä kaukana siitä.

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski

Minä olen nyt Turun Yliopiston avoimen yliopiston Tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytön projekti -kurssilla. Projekti-ideana minulla on parannella sienestyskurssiani ja erityisesti sienestysretken toteuttaminen "virtuaalisesti" Skypen videoryhmäpuhelun avulla. Kun nykyinen materiaali jo on toteutettu etäopiskelun mahdollistavana, voitaisiin sienestysretkikin toteuttaa etänä, hajautetusti. Silloin kohdealueena olisi koko Suomi ja potentiaalisesti tulevaisuudessa laajempikin kielialue Skype Translatorin avulla. Kyllä minä aika hyvin englantia äännän ja silloin esim. vain kiinaa osaavakin voisi osallistua.

Vielä villimpi idea olisi virtualisoida sienestys kokonaan kuhnurin (drone, drönare) avulla. Ei sen tarvitsisi osata edes poimia niitä sieniä. Jäisi se työläs säilöntäkin pois. Vähän kuin kalastajat, jotka laskevat saaliinsa takaisin veteen tai metsästäjät, jotka ovat vaihtaneet valokuvaamiseen.

Useiden mielestä tietysti täyttä rienausta impivaarassa.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Hyvä homma! Opiskelu on aina mieltä ylentävää. Meiltähän tietääkseni viedään Japaniin herkkutatteja - projektisi mahdollistaisi heille virtuaalisen keräilyn.

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset