*

MirjamiParant1

Kissan kokoinen ikävä

  • Matti aamulenkillä!
    Matti aamulenkillä!

Eilisen iltalenkkimme jälkeen, Matti jäi istuskelemaan pihatöyräälle. Huutelin häntä kotiin, mutta hänen ilmeensä oli poistyöntävä. Komensin, et lähde nyt mihinkään, ja hän vain kiihdytti vauhtiaan.

Heräsin uuteen aamuun klo 5.28. Puin nopeasti ja ryntäsin pihalle. Mattia ei näkynyt.  Tämänkaltaisten lähtöjensä jälkeen, hän oli aina aamuisin pihalla odottamassa. Tänään ei.

Muutimme kerrostaloon puoli vuotta sitten. Sitä ennen, Matti eli vapauden huumaa espoolaisessa luonnossa.

Nykyiseen kotiinsa hän suhtautui varauksellisesti. Kuitenkin, oli jo oppinut, miten nopealla juoksulla välttää hissin kauhuäänet ja pääsee pihalle ilman monijalkaisten askellusta.

Nyt odotan, tuleeko poika kotiin!

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (9 kommenttia)

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Tuskin Matti katoaa - ei häntä kukaan kiinni saa. On tietenkin mahdollista, että auto tahallisesti päälleen ajaa.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Muistan vielä hyvin kuinka huolissaan tätini aina olikaan, kun hänen kissansa tekivät vuorokausia kestäviä katoamistemppujaan, mutta aina palasivat. Kunnes oli se viimeinen kerta, jolloin jäivät tulematta. Seitsämännen kissan jälkeen hän ei enää sitä odottamisen tuskaa kestänyt ja se jäikin sitten viimeiseksi kissaksi.

Toivon mukaan saat vielä söpön kissasi talaisin kotiin.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Kaija, huikea tarina tätisi kissoista! Juuri tuo odotuksen ja epätietoisuuden levottomuus on sietämätöntä.

Tänä aamuna heräsin naukumiseen ikkunani alla. Pomppasin sängystä kuin vieteriakka ja säntäsin pihalle.

Alkuun en nähnyt harmaita raitoja vihreän seassa. Huutelin hetken ja kas kummaa, sieltä se kulkuri juoksi ovelle kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Eli, Matti on tullut kotiin!

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Onneksi niin kävi. Minulta on hävinnyt muutamia kissoja aikanaan. Yksi Jussi-kissa juoksi hyvin laajalla alueella ja taisi jäädä auton alle, kun ei palannut. Toinen löytyi kuolleen lähiojasta. Senkin oli auto tappanut. Tyttäreni ei siksi ulkokissoja otanutkaan, vaan hän on kahden sisäkissan omistaja. Minun kissani selvisi melkein 16-vuotta kunnossa ulkona vapaana. Onnea sillä oli matkassa.

Yksi kissoistani Paavo-nimeltään jäi auton alle, mutta könkkäsi naapuriin kipeällä jalallaan. Naapuri soitti aamuyöstä ja pyysi hakemaan kissan. Hain sen ja kannoin kotiin. Se ei yleensä sylissä viihtynyt, mutta tällä matkalla pysyi aloillaan. Aamulla pääsi lääkäriin ja jalka leikattiin. Sillä oli loppuelämän rautaa jalassa, mutta hyvin pärjäsi Paavokin.

Eilen Ansa-koiraani puri supi. Aloitimme heti antibioottikuurin ja sai kipulääkettä. Niitä on edellisen, tyttäreni koiran pureman jäljiltä. Villieläimen jäljiltä erityisesti pitää lääkitä.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant Vastaus kommenttiin #4

Irja, huikeita selviytymisiä ja surullisia menetyksiä.

Kaksi kissaani olen minäkin menettänyt autojen yliajamina. Kaksi on kadonnut jäljettömiin, etsinnöistä ja ilmoitteluista huolimatta.

Yksi kissa, Pikkuinen nimeltään, eli vanhaksi ja kuoli lopulta syliini.

Jokainen lähtö on suuren surun paikka.

Matilla oli kaksoisveli, Mikko, joka hävisi heti ensimmäisenä elinvuonnaan. Myös Matti oli tuolloin viikon kateissa.

Kissa on kuin onkin edelleen lainsuojaton, vaikka lain mukaan vapaana olevaa kissaa ei saa vahingoittaa, eikä kiinniottaa.

Ihmettelen kissojen luukutusta. Aika paljon näyttää Pääkaupunkiseudun löytöeläintalolle ilmestyvän kissoja. Mahtavatko keräilijät saada palkkion?

Voi pientä Ansaa! Supi on arvaamaton. Pikaista paranemista Ansalle!

Käyttäjän ellelazarov kuva
Elle Marketta Lazarov

"Juoksi ovelle kuin mitään ei olisi tapahtunut" Olikohan Matti Maija jahdissa eikä viitsinyt alkaa sinulle retkeään selitellä.
Kiva ku tuli kotiin.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Matilla voi olla kaipuu kissakavereista! Maija tuskin enää kiinnostaa, sillä pojan miehisyys vietiin jo nuorena.

Edellisen kotimme ympäristössä hänellä oli kissaystäviä. Siksi olinkin huolissani, jos hän yrittäisi palata aiemmille asuinsijoilleen.

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski

Silloin kun minulla vielä oli narttukissoja, totuin siihen, että ne voivat hyvinkin olla pari vuorokautta omilla teillään. Se muuten oli sama aika, jonka kissa paastosi, jos sille yritti syöttää suomalaista kissanruokaa. Nyt minulla on ollut Karvinen noin 2 ½ vuotta eikä se ole ollut vuorokautta pidempään karussa. Poikkeus kuitenkin oli se, kun se oli aluksi 4 vrk ties missä loukkaantuneena siitä, että olin hakenut hänet synnyinsijoiltaan. Hän oli silloin kuulemma noin 5-vuotias lyhytaikaisen sijaiskodin antaneen mukaan.

Karvinen on muutenkin ollut ihan mukava kaveri. Vasta viime talven aikana se otti tavakseen hyppiä syliini omistajan elkein ja sanoa "more", jos en riittävästi rapsuta. Erään aikaisemman kissan vastaavan huonon tavan paransin yllättäen sillä tavalla, että otin sille kissakaverin ja tämä sitten oli niin loukkaantunut siitä, että suhtautui minuun aika kylmäkiskoisesti.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Raimo, kiitos kissatarinastasi!

Aika lailla tässä ikääntyessään on enemmän huolissaan kissan kohtalosta. Ei ole hyväksi pakottaa kissaa olemaan sisätiloissa, kun se on jo oppinut itsenäisen ulkoilun. Toisaalta, kun sen päästää ulos, huolenpoikanen nostaa päätään ja kasvaa jättiläiseksi, mikäli vuorokauden tunnit alkavat loppua.

Kissa pärjää todellakin syömättä joitakin päiviä. Myöskin palaa aina kotiin, jollei ole joutunut onnettomuuteen.

Paitsi, jos joutuu muuttamaan kotikonnuiltaan ja itsepäisesti päättää palata juurilleen.

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset