*

MirjamiParant1

Mindin oppivuodet

  • Lukutuolini vallattu!
    Lukutuolini vallattu!
  • Joskus virta loppuu!
    Joskus virta loppuu!

Pentukoirat ovat kuin suudelma häneltä, jolta vähiten uskasit odottaa!

Suloinen naama, järjettömän pieni koko ja 'hellyttävät silmät kuin sotilaat jalat, suuret, hellät ja kosteat' (anekdootti isoveljeni sotilaspäiväkirjasta)!

Arki, yhtenään märkiä länttejä, haisevia kasoja ja ruokien valikointia.

Kello 4.39 herätys mojovaan hajuun, onnenkantamoinenko? Kuulunee vauvaperheen ihmeelliseen maailmaan.

Zompina etsin hajun lähteen, kiikutan pökäleet vessapaperin suojissa vessanpyttyyn,  poltan pari tulitikkua ja jatkan uniani.

Aina uni ei tule. Käännä auki Puhe-radion! Monotoninen puhe auttaa, joskus.

Nappulat, jotka kennelistä tulivat mukaan, ovat jo seuraavana tulopäivänä - ei kiitos - olisko sieltä tulossa jotain maukkaampaa, suorastaan herkullista.

Minähän olen teille tullut kuningatar, jolle pitää tarjoilla ruokani hopeamaljasta, kypsennetyillä kananfileilellä ja kermavaahdolla.

Kehtaattekin vielä, kuivia nappuloita, jotka haisevatkin - en edes kehtaa sanoa, mille!

- - -

Edellisestä pentukoirastani on nyt lähes yksitoistavuotta. Ehkä olen unohtanut, mutta eihän tummoista riiviötä, ei tuommoista riiviötä, ole olemassakaan.

Nyt on, ihana riiviö, joka sekoittaa ja nauttii siitä - tietämättään.

Kuukauden kuluttua muutamme rivitaloon, jossa on iso piha. Huoh!

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Onneksi parta kasvaa ja maitohampaat tippuvat. 'Mä olen niin pienoinen, pienoinen aivan'!

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset