*

MirjamiParant1

Pentuaika on muistutus kasvatuksen tärkeydestä

  • Hihnalla haluan leikkiä, ei minua mikään voi kahlita!
    Hihnalla haluan leikkiä, ei minua mikään voi kahlita!

Pennun tulo perheeseeni on ollut hermoja koetteleva, mutta myös onnellisuutta, aktiivisuutta ja ihmeellisyyttä tuova tyyppi!

Ihana, suloinen, mahtava pentu, voi samaan aikaan olla mitä kauhein ja samalla mitä sydämet sulattava.

Viimeisin pentumuistoni on nyt lähes 11 -vuotiaastani, joka on suorastaan unelma koirasta, joka ymmärtää, tottelee eikä tee tarpeitaan sisätiloihimme.

Tosin, hänkin, kasteli mattomme siihen saakka, kunnes emonsa poistui ajasta ikuisuuteen. Sen jälkeen, yksikään matto ei enää kastunut.

Pennun tulo perheeseemme on muuttanut kaiken.

Mattoja ei enää kannata laittaa, sillä kestää aikansa, ennen kuin sisäsiisteys on varmaa.

Kengät ja kaukosäätimet, on ollut parasta suojata.

Kaikkia en muistanut, joten aamutossuni ovat entiset, kumisaappaistani toisen varret on lyhentyneet.

Kaukosäädin oli pari kertaa hörhelön suussa, mutta nyt muistan nostaa sen kaapin päälle, sinne mihin parsonin hyppykorkeus ei yllä.

Rankinta on kahden koiran yhteislähtö ulkoilemaan. 

Onneksi pentu on vielä sen verran kevyt, että kulkee kainalossa, muutoin emme pääsisi ovesta ulos.

Koirat on villieistä kesytettyjä, eläinten tavoille tottuneita. 

Sen kun muistan, niin ehkä tästäkin selvitään.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (10 kommenttia)

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

"Rankinta on kahden koiran yhteislähtö ulkoilemaan."

Nyt en ymmärrä mitä tarkoitat. Alkuunhan ne koirien yhteiset lenkit ovat lyhyitä kun pentua ei voi kävelyttää niin paljon kuin rakenteeltaan täysikasvuista koiraa, mutta samallahan voi opettaa sitä pentua jäämään yksin kotiin.

Vanhana koiraharrastajana muuten ottaa korvaan koirasta hän. Eläinlääkäritkin alkoivat sitä jossain vaiheessa käyttämään etteivät koiranomistajat vaan loukkaantuisi ja yksi sanoi kerran vuoromme tullessa että äiti tuo, minä siihen että en minä sen äiti ole. Loppu sujuikin sitten hyvin kuten ennenkin. Olen aina arvostanut koiriani koirina, enkä millään ymmärrä miksi koirasta sanottaisiin hän.

Ja olisin kyllä halunnut nähdä maastokokeissa tuomarin naaman jos olisin sanonut koirastani hän.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Seija, lähinnä tarkoitan, että pentu on niin eläväinen, että narun päässä kävely ei onnistu, ennen kuin olemme jo jonkin matkaa taivaltaneet. Kyllä se jo lenkillä kulkee ihan mukavasti.

Mutta, asumme vielä tämän kuukauden kerrostalossa, jossa on paljon koiria. Erityisesti yksi, kookas koira, ei siedä pikkukoiria. Kerran oli jo läheltä piti tilanne, kun satuimme samaan aikaan käytävään. Siksi, olen jopa ylivarovainen, ettei mitään pääsisi tapahtumaan.

Uusi kotimme on isolla pihalla ja aitauksella varustettu rivitalon päätyhuoneisto, josta on suora yhteys metsäpoluille. Odotan.

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Kunpa kaikki (ainakin osa) koiranomistajat muistaisivat kuinka tärkeätä aikaa on tuo 2 - 4kk; nopean oppimisen kausi. Silloin jos koska luodaan hyvä pohja yhteiselolle. Siinä ajanjaksossa pentu oppii nopeasti niin hyvät kuin pahatkin tavat.
Aikanaan palveluskoiratoimintaa harrastaneena mm jälkikoulutuksen aloin jo puolen vuoden ikäisen kanssa. Koira oppii silloin nopeasti ja perusteellisesti.
Mitään kokeiden osa-aluetta en kouluttanut vaan opetin, sama koski tottelevaisuuttakin.
Vanha totuus; minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Kalle, tuo on niin totta! Huomaan Mindistä, että jotkut opit on jo tavoitettu, mutta paljon on vielä tekemistä.

Tyttäreni kouluttaa palveluskoiria, nyt lähinnä omaansa, saksanpaimenkoiraa, virkatehtäviin. Kuuluu Länsi-Uudenmaan Pelastuskoirayhdistykseen. Jotain vinkkejä olen saanut, mutta eipä hänellä ole liiemmin aikaa mun koiralle. Treenejä riittää iltaisin ja päivät työssä ahertaen. Positiivisen kautta opit kuulemma tarttuvat parhaiten.

Käyttäjän HannuValjakka kuva
Hannu Valjakka

Miksi muuten otit uuden koiran,kun vanhakin on vielä elossa..mitenkäs se suhtautuu ?

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Hannu, on kotona koira tai kaksi. Aikanaan oli lintukoira ja otettiin sitten jäniskoirakin. Ja vaikka ei tarkoitusta olisikaan niin tuntuu se töihin lähtiessään mukavammalta jättää kotiin kaksi koiraa sen sijaan että jättäisi koiran koko päiväksi yksin. Että siinä yksi näkökulma.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

#5 Hannu, otin kuin otinkin uuden koiran, kaveriksi ja elämän elävöittäjäksi. Ikäkoirakin on piristynyt ja juoksee väliin metsässä kilpaa pienokaisen kanssa.

Vanha koira opettaa uutta - komentaa ja väliin paijaa, pesee korvia! Ei kuitenkaan siedä liikaa hösseltämistä, joka nuoremmalta onnistuu!

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Muistaa pitää (isi) myöskin se asia, että nuoren/pentukoiran mallioppiminen on oppimisen valtavan iso osa-alue. Jos emo saa kasvattaa pentunsa 2-3kuukautiseksi, muotoutuu pennun käyttäytyminen emonkaltaiseksi. Käyttäytyminen on aina opittua, ei perinnöllistä.
Tuo ylläoleva pätee myöskin pennun oppimistapaan perheen vanhemmalta koiralta.

Käyttäjän VirveSikil kuva
Virve Sikilä

Hei Mirjami,onnea uudesta pennusta. Kirjoituksesi kuulostaa tutulta toisen koiran tulemisesta perheeseen. Vanha koira opettaa pennulle käytöksiä ja olemuksellaan jo kertoo omasta paikastaan perheessä, tämä on tärkeää tietoa pennulle. Tämän lisäksi ihmisen täytyy opettaa uudelle pennulle tärkeät asiat, kuten kontaktin pitämisen, luoksetulemisen, taluttimessa kulkemisen ym. asiat. Kouluttaminen luo sinun ja pennun välille vahvan siteen ja pentu tuntee olonsa turvalliseksi luonasi. Tämä on siksikin tärkeää, että jossain vaiheessa vanhempi koira kuolee ja silloin on tärkeää, ettei se ole koirallesi tärkein ystävä.

Terveisin Virve Sikilä

http://www.toimistopalvelusikila.fi/parasta-koiral...

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Virve, kiitos palautteestasi!

Kyllä, ikäkoira on tarkka omasta paikastaan ja antaa palautetta, kun tarve vaatii. Nuori koira selkeästi hakee paikkaansa ja testaa vanhempaa.

Joskus äänet kuulostavat jopa huolestuttavilta, mutta minun on turha puuttua heidän keskinäiseen. Hyvin he tulevat toimeen ja yöunet nukutaan kylki kyljessä.

Vanhempi koirani on narttu, jolla ei ole ollut pentuja. Olen havainnut, että sillä on selkeä suojeluvietti pienempää kohtaan. Se tuntuu oikein mukavalta.

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset