MirjamiParant1

Juhannusmietteitä

  • Ruusut, nuo upeat kesän tunnelmoijat!
    Ruusut, nuo upeat kesän tunnelmoijat!
  • Juhannusrieska v. 2016 - äidin ohjeilla!
    Juhannusrieska v. 2016 - äidin ohjeilla!
  • Juhannusrieska v. 2018 - omilla ohjeilla
    Juhannusrieska v. 2018 - omilla ohjeilla

Heräsin yöllä meluun. Peltikattoni soitti juhannustansseja. Tahdista päätellen, väliin bassot rymistivät kuin arojen härkälaumat, väliin taas soinnut kevenivät keijukaistahtiin.

Pidin silmiäni kiinni välttääkseni unen karkaamisen. Mutta, jonnekin se onnistui pakenemaan.

Nousin sängystä. Kello lähenteli kahta yöllä. Oli pimeää, suorastaan mustaa. Toisin kuin silloin, kun aamuneljältä istuin mökkini laiturinnokassa ja kastselin auringon punaisena hehkuvaa naamaa. Vanha valo ei kadonnut hetkeksikään ja nyt uusi ryhtyi jo kisailemaan vanhan kanssa.

Aatonaattona seisoin Alkon jonossa viinipulloni kanssa. Kolme kassaa jumitti. Huutelivat toinen toisilleen, että varmennus ei mene läpi. Jonot kasvoivat ja kassatyöntekijöiden ilmeet olivat vähintäänkin, kärsivät.

Edelläni seisoi nuori mies, suuren viinapullonsa kanssa. Hän heilutti korttia ja totesi, että eiköhän mun pankkini toimi. Katsoi minua ja hymyili viehkosti. Ei toiminut. Hän lähti hakemaan rahaa seinästä. 

Samaan aikaan työntekijät kuuluttivat, että kannattaa hakea rahaa automaatista. Seuraavaksi jonot muodostuivat yhden ainoan pankkiautomaatin taakse.

Ruokakaupan tunnelmaan pääsin palvelutiskillä, jossa arvon kansa hankki juhannusgrillituotteensa parhaista lihoista. Vilkaisin lihojen hintoja ja päätin olla grillaamatta. Kauniita olivat, mutta onneksi vain kauniita.

Ostin litran AB-piimää, joka vielä puuttui juhannusrieskani aineista. 

Panikoiva ostajajoukko muodostui pariskunnista, yksin tuotteitaan valikoivista ja viime hetken puuttuvien tuotteiden etsijöistä.

Ilmeet olivat kuin pakokauhuisten. Oli hätä kaapia kasaan ruokaa, joka saattaa palaa grillissä, homehtua jääkapissa tai upota kutsumattomien suihin.

Ostohysteria on juhlapyhä-aattojen parasta antia. Ihmisen koko energia on valjastettu juhlanvieton tarjoiluihin. 

Ja tietenkin siivoamiseen, sillä eihän juhannus tule, jos 'pirttiä ei ole pesty puhtoiseksi, eikä pihamaata ole laastu'!

Ja tietenkin saunan kohokohdat, koivuvihdat, pienet koivut portaiden pieleen ja juhannusyön sen seitsemät kukat tyynyn alle.

Kansanperinne elää ja voi hyvin. 

Kansanperinteellä on myös toiset kasvot.  Jalojen juomien herkistämät kansalaiset haluavat irti vuoden työrupeamistaan. Viinan virkistämät aivot tuottavat mielihyvän ohella aggression, joka pääsee irti viimeistään siinä vaiheessa, kun 'äly' on vapautettu kahleistaan. 

Näytelty, hyvä käytös kaikkoaa, aito ihminen suoltaa tunteensa pihalle. 

Juhannuksesta on muodostunut juhla, jonka viettämisen on tapahduttava aina veden äärellä.

Jos ei ole vettä, on mentävä  Seurasaareen tai missä muualla vähänkin vesi näyttää kosteat kasvonsa.

Jonkun on vähintäänkin uitava niin, että voimat loppuvat ennen kotirantaa.

Jonkun on purettava vuoden paineensa ja käytettävä puukkoa tai kirvestä.

Vain keskiyön messu puuttuu! 

 

Mahtavaa juhannusaikaa kaikille Vapaavuoron -kirjoittajille ja lukijoille!

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (40 kommenttia)

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Hyvinpä hahmottelit tämän keskikesän juhlan nämä raadolliset puolet.
Minä muuten en juhannusaaton aluspäivinä mene lähellekkään kauppoja, en edes viinakauppaan ole tarve sillä minulla on vuosien käsitys siitä, että jos kaapissa on vain yksi avattu pullo, sehän pitää juoda äkkiä pois. Olen reissuiltani tuonut aina sen verran juotavia, että pariin päivään ei kaappini "kuivu". Se on mielestäni turvallinen ratkaisu.
Aamuisen valkosipuliviinaryyppyni (2cl) lisäksi ei aina ole tarvetta edes viina-/viinikaapin ovea raotella.
Tänään teen tuoreet vastat, pihasauna lämpiämään (puusauna), saunajuomaksi pari Saku-Tümea, sillä pärjään koska vaimoni ei alkoholia käytä.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Kalle, kiitos!

Lapsuuteni kodissa viinaa ei käytetty kuin lehmien 'hyvinvointiin'! Näin on lapsen mieli asian ymmärtänyt.

Alko on todennäköisesti parin vuoden kuluttua vain unohdus ja muistelo!

Suomalaiset osaavat jo ostaa juomansa ruokakaupoista kuten muukin eurooppalainen kansa.

Kun itse menin ensimmäisen kerran, ranskalaisen miehen aviopuolisona, sikäläiseen kauppaan, en käyttänyt lainkaan alkoholia (olin raskaana), mutta iloitsin vapaudesta.

Tunnelman tuojat ovat useimmiten hyvin yksinkertaisia.

Käyttäjän JanneSalonen11 kuva
Janne Salonen

Kävin tänään aamupäivällä kaupassa, ostin itselleni entrecoten ja koiralle kassleripihvin, illemmalla lihat grilliin ja siitä ateria kahdelle. Grilliin myös halloumia, parsaa, raparperia ja tomaattia. Alkuun uussi perunoi ja suutarinlohta, ruokajuomaksi rieselingiä sekä saunajuomaksi kaksi Kimito Brewerin paikallisolutta. Kalsarigrillaamista. Kaupassa edellä oli kaksi kesäasukasta kärryt täynnä ruokaa ja pää täynnä stressiä, mistä kaukaisesta etelästä kuten Espoosta tai Helsingistä lienevät tänne tulleet.

Kuudelta illalla lippu salkoon, sitä ennen on vihta tehty ja höyryävä bastu odottaa.

Itselleni Juhannus on vuoden juhlista paras. Keskikesän juhlassa voi panna Radio Suomi päälle ja kuunnella liikennetiedotuksia ruuhkista kun ei tartte mennä minnekään, olla vain ja nauttia.

Hyvää keskikesän juhlaa kaikille vapaavuorolaisille!

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Sanos Janne muuta; ei tarvitse lähteä ruuhkiin. Saunamatkani on n 20m, se riittää vanhan miehen kesämatkailuksi.
Tuo Sinun ruokarepertuaarisi on kyllä melko mittava ja ilmeisen laadukaskin.
Grillaamiseen en ole koskaan oikein ollut innostunut, olen niitä savumiehiä ja perin juurin. Kun itse valmistan lihat kuin kalatkin mausteseokset, marinadit, tiedän tasan tarkkaan mitä syön.
Vaikka makkaratehtaan (Makuliha) lähistöllä asustelenkin, ei minulle makkara oikein maistu.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

#4 Kalle, erinomaisen hyvät valinnat.

Karsinogeenit, jotka aiheuttavat syöpiä, on hyvä tiedostaa.

Mietin, eikö savustuksissakin ole vaaransa?

Toisaalta, eläähän täällä täytyy ja ruuan kypsentäminen on aina perustunut kuumentamiseen tavalla tai toisella.

Ps. paitsi ne kapakalat!

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola Vastaus kommenttiin #6

Ei savustuksessa ole vaaraa karsinogeeneista, jos... on oikeat laitteet. Bradleyn systeemissä savunsa luovuttanut briketti sammuu vesiastiaan ja ns jälkikytemistä ei tapahdu.
Lisäksi savustuksen aikaisilla rasvoilla ei ole pääsyä kuuman briketin päälle vaan rasvat valuvat samaan astiaan missä briketin jämätkin sammuvat.
Kaiken lisäksi Bradleyssä on savustuksen lämpötila tarkkaan seurattavissa. Esim kalalle, (eiliset pikkumuikut), savustin parisen tuntia, lämpötilassa +85 astetta. Sitten lämpiminä 10% suolaliuokseen tunniksi.
En kyllä kehottaisi ketään ostamaan näitä putkilosavustimia, vaikka halpoja ovatkin. 1500W säätämätön vastus pienessä tilassa, ei, ei se ole savustamista.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant Vastaus kommenttiin #10

#10 Asiaan perehtymättömät, ovat aina koekaniineja.

Käyn joka kesä ostamassa Lahnajärvellä myyntiään pitävän yrittäjän savustettua lohta.

En ole koskaan edes miettinyt, onko vaarallista - nautinnollista on ja reseptinsä on salainen - tottakai!

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola Vastaus kommenttiin #13

Sukujuuristani johtuen olen aina tykästynyt hitaasti kypsentämisestä, hauduttamisesta ja erilaisista kukoista ja piiraista.
Meillä kun on Nunnauunin hella, jossa on erillislämmitettävä leivinuuni, siellä kypsennän erilaiset padat, piiraat ja haudukkaat. Hellaakin käytän päivittäin ruuanlaitossa. Induktioliesikin meillä on mutta puilla lämmitettävä hella on paremmin hallittavissa... mielestäni.
Länsi- ja Itä-Suomen ero on juurikin tässä kypsentämisessä. Siksipä, ehkä en ole koskaan innostunut grillaamisesta.

Käyttäjän JanneSalonen11 kuva
Janne Salonen Vastaus kommenttiin #16

Mielenkiintoinen pointti.

Hyllyssäni on Jaakko Kolmosen mainio kirja "Leivinuunit ja uuniherkut", sekin käsittelee enimmäkseen itäistä ruokaperinnettä.

Lännessä leivinuuni lämmitettiin yleensä vain muutaman kerran vuodessa ja muuten tupa lämpesi liedellä tai takalla. Näin ollen täälläpäin hapanleipä kuivui orrelle ripustettuna, kun sitä vain muutaman kerran vuodessa tehtiin. Ai että muuten on hyvää sellanen puoli vuotta katossa kuivunut leipä kun siihen sipaisee runsaasti voita päälle ja kastaa maitoon niin että pehmenee.

Idässä taas päivittäinen lämmitys hoitui leivinuunilla ja luonnollisesti piirakat, padat ja laatikot valmistuivat siinä samalla.

Tuvassani on puuhella/uuni/leivinuuni -yhdistelmä joka on uudelleenmuurattu ilmeisesti sotien jälkeen. Lattian alla oleva massiivinen kiviperustus lienee alkuperäistä perua, 1890-luvulta. Harvemmin leivinuunia tulee käytettyä mutta kun paukkupakkasilla tuvan lämpötila lähentelee kymmentä astetta, se on oiva apu. Samalla valmistuvat pitsat, piirakat ja leivät.

Käyttäjän JanneSalonen11 kuva
Janne Salonen

Arvostan savustamista, kylmää ja lämmintä, mutta hiiligrillissäkin on oma viehätyksensä kun se on tarpeeksi iso ja tarjoaa mahdollisuuksia niin suoralle kuin epäsuorallekin lämmölle.

Makkara ei maistu, paitsi itsetehtynä. Minulla on asuntoetuna metsästysseuran vuosittain maanvuokrana tuomat hirvenlihat pakkasessa ja ne kun jauhaa possunfläskin, yrttien ja metsäsienten kanssa sekä tuputtaa siansuoleen niin ei kaupan makkaraa tee enää koskaan mieli. Kunhan on silavaa tarpeeksi.

Hevos-fasaanimakkaraan tulee kuulemma aineksia puolet ja puolet: Yksi hevonen ja yksi fasaani.

Minun Juhannusmatkailuni teki 10 km: kylille kauppaan ja takaisin. Ei ollut ruuhkaa tiellä muuten kuin yhdessä risteyksessä jossa piti odottaa kolmen (!) auton ohimenoa stop-merkin takana. Hillitsin liikenneraivoni.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant Vastaus kommenttiin #7

#7 Elämä ei kuitenkaan ole, vain syömistä!

Ruuan merkitys niin juhlapyhinä kuin arkena, on kihlemöivää.

Onko niin, että hyvin syövät elävät vanhoiksi?

Isoisäni, jonka askeettinen elämä ei sisältänyt hurmiollisia eläinten paistorituaaleja, eli yli yhdeksänkymppiseksi.

Makujen innostamina, olen itse tietenkin oppinut arvostamaan ruuan merkitystä myös muuna kuin vatsan täyttäjänä.

Siitä huolimatta, kaikenlainen hifistely ruuan äärellä tuntuu vastenmieliseltä.

Käyttäjän JanneSalonen11 kuva
Janne Salonen Vastaus kommenttiin #8

Kun ihmisen pääsääntöisesti joka tapauksessa pitää syödä päivittäin niin voi myös syödä hyvin ja nauttia siitä. Kustannuskysymys se ei ole, ehkä asenne- ja ajankäyttökysymys.

Mikä sitten on hifistelyä. Minusta Mirjami sinun rieskasi kuulostaa hifistelyltä, uunituoreena ja sulaa voita päällä. Voi njam! :-D

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant Vastaus kommenttiin #9

#9 Janne, lämmin rieska, jonka päältä voi tippuu sormien välistä, on gastronomiaa - savolaista elämänonnea!

Hyvin syöminen ja syömisestä nauttiminen, lienevät huumeista parhaimpia. Niihin jää koukkuun ja voi jopa kuollakin!

Onneksi eivät ole laittomia!

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola Vastaus kommenttiin #7

Heh, heh... Tulee tuosta hevosfasaanista mieleen ote Korpisoturin keittokirjasta; resepti hirvipaistille, otetaan yksi hirvi... jne.
Makkaroita teen itsekkin, suolia saan naapurista, jos muitakin aineksia. Savustettu omatekemä makkara on jotain nautinnollista mutta tästä juhannusaterioinnista se jäi pois koska eilinen muikkusaalis oli todella hyvä. Meillä alkaa muikkua taas nousemaan ihan kohtuullisesti ja kyllä se viimeinkin, on alkanut syrjäyttämään kilohailinkaipuuni. Sitten se särkikala, eilenkin sain sellaisia puolenkilon päälle olleita särkiä ja säyneitä rysistä, tuli muuten hienoja fileitä... pakkaseen.
Siis, juhannusaattoateriamme oli kuvaukseni mukainen.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko Vastaus kommenttiin #7

"... puolet ja puolet: Yksi hevonen ja yksi fasaani."

- Jes! Tulipa mieleeni se entisen kauppiaan "rosentin voitto": markalla osti ja kahdella möi.

Hyvää Juhannusta!

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko Vastaus kommenttiin #7
Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

#3 Janne, elämä ei ole vain elämistä, se on myös juhannusta.

Vaikuttaa, että olet sovussa Juhannuksesi kanssa.

Grilliin laitettavat halloumi, parsa, raparperi ja tomaatti maistuisivat mullekin!

Minä syön kuitenkin täällä kotioloissani ohrarieskaa, jonka päällä voi sulaa.

Aamulla katselen luontoa, joka ei syönyt eikä juonut - on levollinen ja tietää paikkansa.

Ihmiset, yön jäljiltä, eivät välttämättä tiedä,

Käyttäjän ilkka07kiviniemi kuva
Ilkka Kiviniemi

Kauppaan männöö (siis menee) joka ehtii. Minulla tämä puoli otti ja tyrehtyi tyystin siihen että ovet suosikkikauppaani olivat eilen armottomasti kiinni. Outoa, mainostavat aukioloajaksi joka päivä klo.07.00-22.00. Juhannuksena moni asia vain on toisin. Heidän mainoslehtinen kyllä ilmoitti asian, mutta jäi katsomatta tällä kertaa.

Siirtolaisen kauppa sitä vastoin oli auki, mikäpä siinä, sisään sitten vaan. Vaan eipä myynyt leipää, joten huoltoasemalle sitten. Siellä oli edes paahtoleipää, että ilta oli siinä suhteessa jotakuinkin pelastettu. Alkoholia en sitä vastoin kaipaa, sujuu se elämä ilman "piristeitäkin". Viina on kuulemma viisasten juoma joten olkoon, en esitä enempää kuin olen. Alkoholilla on todistettavastikin tunnetiloja muuttava vaikutus (tuli kirjoitusvirhe selvin päin, mutta korjattu on).

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

#17 Kävelinpä eilen itsekin lähikauppaan, jonka oletin olevan auki. Tylysti ovet olivat suljetut ja liike pimeänä.

Kyllähän sitä tiettyä jäätelöä olisi tehnyt mieli, mutta tulipahan käveltyä.

Kävellessä tulee huomioineeksi ympäristöään aivan eri tavoin kuin vaikkapa pyöräillen tai varsinkin autoillen. Tosin, koirien kanssa kävelen paljonkin, mutta silloin huomio on nelijalkaisissa, jotka mm. vastaantulevien koirien kanssa eivät aina tunnusta yhteistä liikunnan iloa.

Nyt, kun autoni etupyörän laakeri hajosi ja polkupyörän jarrupalat eivät enää 'jarruta', niin kävelen tästä seuraavaan arkipäivään, jolloin autolleni on varattu 'tohtoriaika'!

Käyttäjän ilkka07kiviniemi kuva
Ilkka Kiviniemi

Se on tämä elämä ihmeellistä, joskus vähästä kiinni, onnikin. Itse söin aikanaan jäätelöä todella paljon, mutta tänään en syö makeisia enkä edellä mainittua. Yritän löytää sen hyvän mahdollisimman vähin makuelämyksin. Kävely kuuluu niihin hyvää oloa tuottaviin hetkiin, tosin ilman koiria. Lapsuuteni kodissa meillä oli aina pystykorva seurana, kävin jokaisen kanssa järvellä ja lenkillä.
Toinen on sitten uiminen ja sauna, oma aktiivisuus niissäkin mielenvirikkeen takaaja.
Passiivinen jalkapallon tai jääkiekon tuijottaminen ei ole mukavin hyvän olon antaja. Se vaatii kuitenkin "kaljaa koneeseen", haetaan iloa voitosta ja krapulaa tappiosta. Odotan arkea ja uimahallin ovien aukenemista. Melkein kyllästyttää jo nyt nämä jalkapallon MM- kisat Venäjällä. Potkupalloa on kuitenkin maailma tulvillaan, pelattiin lapsena sitäkin "hiki hatussa".
Mutta juhannus sitten...kohta saadaan kuulla ne tapahtumat vesienkin ääreltä. Tuttavistani on jokunen "molskahtanut" (pudonnut) veneestä veteen ja sinne veden alle he myös jäivät. Toisen vei oman kotikyläni järvi sekä alkoholi, humala ja vesiympäristö eivät vain ole se toimivin yhdistelmä. Alkoholi lisää monesti itsevarmuutta väärällä tavalla, veden antaessa sen ikuisen ja viimeisen suudelman.
Paljon tapahtuu jokaisen vuoden keskikesän juhlassa. Toki ihmiset löytävät itselleen myös sen elämänkumppanin ja sen semmoista positiivista. Ei toivottua (kuten raskaudet) ei niitäkään voi silti kokonaan unohtaa. Ilman yksityisyyden suojaa media muistaa varmasti kirjoittaa varsinkin julkisuuden ihmisistä ne huonot uutiset, hyvät saavat olla. Julkisuuden kirous seuraa aina mukana. Kai se on sitten niin, että "kell onni on, hän onnensa kätkeköön". Joten "hymyillään kun tavataan" vaikka aivan aina ei ehkä niin hymyilytäkään. Myöskään Yötön yö ei anna "lisäpeittoaan" nukkumiseen, valoa riittää ympäri maitten, järvien ja metsien, aivan koko vuorokauden. Joillekin turisteille se on tosi "outo elämys" eikä aivan aina niin romanttinen kokemus.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant Vastaus kommenttiin #26

#26 Puhutaan paljon, miten suomalaisten humalahakuinen juominen on vähentynyt.

Ainakaan juhlapyhinä näin ei voida sanoa.

Lapsuuskylässäni puhuttiin juopoista. Heitä riitti useampaan savuun. Joissakin perheissä, isännän juopporeissuilta paluu takasi sen, että äiti ja lapset pakenivat naapureihin turvaan. Naapurit toimivat 'turvakoteina'!

Juhannus, vapun ohella, lienee kaikkein kosteimpia juhlia! Myös joulu, mutta sisätiloissa ns. sivistyneemmin.

Juhannusjuhlinnan kaksi elementtiä, vesi ja viina, lienevät yhä paralleeleja ilolle ja surulle.

Olemme kesäistä mökkikansaa mitä suuremmassa määrin eli 'mökkiläisiä'!

Käyttäjän ilkka07kiviniemi kuva
Ilkka Kiviniemi Vastaus kommenttiin #27

Minulla on alkoholista kokemuksia monella eri tavalla. Kotikyläni oli jopa niin pieni että ei siellä baaria tai kauppaa ollut, naapurikylässä kyllä. Silti olutta sai vaikka kauppa-autosta keskiviikkona ja lauantaina, sitä kolmosta. Aika usein möly (siis äänet) järven toiselta puolen kertoi että muutakin on juotu kuin vain vettä.

Äitini ja samoin koko kotimme hänen aikanaan oli alkoholista vapaa, mutta uskon että lapsista jokainen lienee alkoholiin tutustunut. Naapurikylän baarissa oluella oli menekkinsä, tätini mies sen aika usein kotiin tullessaan todisti. Valitettavaa että alkoholia otetaan usein rankalla kädellä, muistamatta kuinka tuo "jalo aine" voi myös muuttaa ihmistä enemmän kuin vain juhlimisen ajaksi. Veljeni totesi yhdestä paljon juovasta tutustaan, että ei sen sanomisiin voi enää yhtään luottaa.

Ihmiset ottavat elämässään iloa irti tavalla jossa usein etsitään se syy käydä myös ALKO:n kassalla. Juhannus on yksi näistä, tuo sana "juhla", vaikka todellista syytä juhlaan ei aina olisikaan. Halutaan irti arjesta ja totta, onhan juhannuskin jotain erilaista jokaisena vuonna. Kuten blogin alkutekstissä jo mainittiin, myös tämä aika sisältää ne elämän kahdet kasvot. Mökillä on mukavaa ja jos se sijaitsee vielä jossain vähän kauempana, on vaihtelu hyvä ja tervetullut asia.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant Vastaus kommenttiin #28

#28 Ilkka, on mukava lukea tekstejäsi!

Mietin vain sitä, miten hyvin kylien turhautuneet tai estyneet kansalaiset ovat ilonsa löytäneet, viinasta.

ALKO, on nimi, jonka sisälle on kiteytetty ihmisten ilo, toivo ja ahdistus.

Maksamme veroa viinasta, josta valtio kiittää.

Valtio rahastaa ihmisten riippuvuuksilla ja tunteilla.

Se on väärin.

Väärin on, että riippuvuuksien runtelemat ihmiset, ovat valtiomonopolin suurimpia maksajia.

Käyttäjän ilkka07kiviniemi kuva
Ilkka Kiviniemi Vastaus kommenttiin #29

Tapasin tänään pari alkoholiriippuvaista ihmistä, toinen kertoi että juhannus on mennyt "piristeiden" voimin. Heitä istui siinä ensin kaksi, riita tuli tupakasta ja sen saatavuudesta. Toinen lähti kun väsyi tarjoamaan savuja tälle toiselle, jolle sitten kävin ostamassa tupakat ja sytkärin (stendari).

Jokainen sitä hermostuu joskus, turhastakin. Ikuinen muistikuva alkoholistien matalasta sietokynnyksetä (vuosia sitten) on se kun yksi mies vaati selitystä sille että "kuka on siirtänyt tulitikkuaskia pöydällä". Syitä riitaan on todellisilla porsahillakin, miksi ei siis ihmisille sitä soisi.
Mutta nyt sitten, alkaa olemaan minun "mittani täysi". Kysymys ei ole persoonista tai persoonasta, vain siitä että on etsittävä taas jotain uutta. Olin aikani Twitterissä ja oman aikani Facebookissa. Molemmat ovat kohdallani "suljettuja", toki omasta tahdostani, en tiedä kuinka kauan. Facebookin ehdin jättää juuri ennen tietovuotoskandaalia eikä Twitterin jättämisestäkään kauaa ole.

Sitä ja tätä samaa ei vain jaksa jauhaa ilman minkäänlaista lopputulosta. Kuin Sote, joka vain lykkääntyy ja lykkääntyy, kieltäytyy rakentamasta Suomen parasta.
"Täällä soppa kiehuu, on kokkeja miljoonamäärin, täällä kaikki aina kaiken tajuaa väärin..." Kaikki selviää aikanaan, sitten kun sen aika todella on. Sitten tietää että kuka osui oikeaan ja kuka ampui armottomasti harhaan kerta toisensa jälkeen.

Varoitettu minua ei ole Puheenvuoron toimesta tämän nykyisen periodini aikana. Olen pitänyt taukoja aiemminkin, tämä ei ole ensimmäinen kerta. Vain kerran kuva tämän periodin aikana piti vaihtaa, se edellinen kun oli kuulemma liian kaukaa otettu.

Käyttäjän heikkironkko kuva
Heikki Rönkkö

Syömisen välillä pitää katsoa jalkapalloa, eikö vain?

Se vasta herättääkin ajatuksia kun Venäjän kisakatsomoissa raikuu kansojen sydänäänet; Saksan kannattajien saksankieli, ruotsalaisten ruotsinkieli, ja ranskalaisten ranska jne.

Eihän uskonto eikä ihonväri vaan nimenoaan kansan perinteinen kieli joka oli olemassa jo ennen kristinuskon tuloa, on selviytynyt totalitarismien vuosisadasta yhdistävänä liimana sekä yksilöllisen että kansallisen viehätysvoiman perustana, eikä kulttuurikaan ole enää vientituote!

Tärkeää onkin ettei mihinkään kieleen liitetä läntisen ajattelun lähetystehtävää ottaa haltuun ja tehdä kaltaisekseen.

Mutta henkinen raja itäisen ja läntisen Suomen väliltä sulaa viimeisenä, vai mitä?

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

#19 Eilen katselin hetken Tunisian-Belgian ottelua. Molemmissa maissa osataan ranskaa. Pelaajien suun liikkeistä ei aivan kieltä tunnista, ellei ole aivan alkuperäiskielinen.

Alkuperäiskansat vaalinevat eniten kulttuuriaan, vaikkakin verkkovispilä on jo sielläkin aloittanut tehosekoituksen.

Kehonkieli lienee kuitenkin kaikkien maiden pelaajilla yhteinen. Siinä sanoille ei juurikaan jää tilaa.

Suomen sisäiset erot näkyvät murteissa. Tosin nekin ovat jo murenemassa.

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Tarvitseekos sen Itä-Suomen ja Länsi-Suomen välinen raja edes sulaa; molemmin puolin rikastuttaa kumpaakin.
Potkupallosta en taas ymmärrä mitään.

Käyttäjän heikkironkko kuva
Heikki Rönkkö

Yritän katsella lännen ja idän rajaa Strömsön ja muun Suomen välillä ns. helikopteriperspektiivistä jota pääministeri Sipilä kehotti 8.12. 2017 kansalaisten käyttävän arvioidessaan Suomen mahdollisuuksia selviytyä yhdessä toisenkin vuosisadan. Otin haasteen vakavissani koska joulukuun 8.pvä on yhtä hyvin minun kuin Sibeliuksen syntymäpäivä.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

#21 Hyvin valittu syntymäpäivä! Suomenlippu salossa ja Finlandia -hymni levylautasella!

Käyttäjän heikkironkko kuva
Heikki Rönkkö

Jotkut näitä osannee säätää sillä myös sisareni on syntynyt joulukuun 8. pnä joskin vuotta myöhemmin, mutta se olikin sitä aikaa kun sodista vielä toivuttiin. Isällä kahdesta aviosta yhteensä 12 lasta.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

#25 Heikki, rakastettavassa sisarusparvessasi olet varmaankin joutunut paikkaasi etsimään.

Monesko olet omien vanhempiesi sisaruskatraassa?

Kiinnostaa!

Käyttäjän heikkironkko kuva
Heikki Rönkkö

Olen kolmanneksi nuorin. Molemmat vanhempamme kuolivat kun olimme nuoria, minä 11- ja 18- vuotias. Sisarsuhteemme ovat olleet aina melko ohuet, joskin asialliset, koska ei ollut mitään perittävää riideltäväksi. Muutimme melkein jokainen Helsingin seudulle 60-70 luvuilla.

Ajankohtaisempaa voit lukea blogistani:

http://ronkko.blogspot.com/

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

#32 Heikki, kiitos linkistäsi!

Olet yksi keskimmäisistä lapsista. Paikka sisarussarjassa vaikuttaa aina tulevaan, vaikka eihän sitä tule ajatelleeksi.

Elisabeth Schönbeckin tutkimus on siitä hyvä selvitys! Kirjan nimi on : Vanhin, nuorin vai katraan keskeltä!

Menetit vanhempasi melko varhain. Tuolloin sisarusten roolit saattavat muuttua. Usein vanhemmasta sisaresta tulee ns. huolehtija.

Käyttäjän ilkka07kiviniemi kuva
Ilkka Kiviniemi

Yön valvojan viimeinen kommentti tähän blogiin ennen kuin menen nukkumaan. Blogin aloituksessa oli aiheena myös sade. Täällä ei ole satanut pitkään aikaan, toivottavasti vettä on luvassa taas sopivana ajankohtana. Vesi on elämän lähde, alkoholi siihen tehty ilon antaja, joka ei aina jaksa toimiaa surun poistajanakaan.

Sateet ovat aina positiivisessa mielessä oma mieleenpainuva kokemuksensa. Joskus taivas jaksaa odottaa ennen rankkasadettaan (vesi) tai raekuurojaan. Rakeita kesällä järveen, veden alta näytti kuin olisi soodavedessä uinut. Lämmin vesi kun sulatti rakeet sen sileän tien.

Nyt väsyneenä törmäsin taas tähän kertomukseen sateesta musiikin muodossa. Hyvä, monella eri tavalla ymmärrettävä, sateen varaan rakennettu sanoma. Sanoittajat osaavat usein asiansa, kuuntelija voi sitten lainata ajatuksia omaan käyttöönsä. Jotain samaa tässä on (minulle) kuin J.Leskisen "Syksyn sävel" kappaleessa. https://www.youtube.com/watch?v=jK0u-wCtjhk

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

#34 Kiitos Ilkka!

Harvoin tulen palanneeksi näihin, mutta nyt palasin.

Sateet ovat monille pelastus, monille myös kuolemaksi.

Aina ei yhteen käy onni. Onnettomuudet ovat sitten jo toinen juttu.

Käyttäjän ilkka07kiviniemi kuva
Ilkka Kiviniemi

Kiitos itsellesi myös. Sanojeni mukaan en kommentoi täällä vähään aikaan, vain tähän blogiisi muutama sana. On sellainen aika että ihmiset eivät näemmä tiedä kuinka "juna kulkee ja lentokoneet lentää" maailmaa ajatellen. Kommentit sen mukaisia ainakin Puheenvuorossa. Vapaavuoro on asia erikseen.

Muutama salaisuus on syytä ehkä syyttä paljastaa, "agentit" jossain päin maailmaa sen ovat jo ymmärtäneet. Olen suomalainen, mutta omistan myös Ruotsin kansalaisuuden ja olen asunut täällä jo 30- vuotta. Lähtöisin olen tuon musiikkivideon kuvien korkeudelta, sen naapurikunnasta. Esim. siskoni asuu Helsingissä, toinen siskoni täällä ja veljeni Örebrossa.

Pahan laatuiset metsäpalot ovat Ruotsissa nyt totta, samoin Suomessa, ikävä kyllä. Juuri nyt ulkona sataa, kiitos "Yläkerralle" siitä. Tosissani rukoilin sitä, en varmasti ollut ainoa. Kuiva kausi on ollut pitkä, ruohomatot ruskeina monin paikoin ja pohjavettä vähän. Kastella ei saisi.

Näin tässä hetkessä, uimahallin vedet mielessäin. Tarkoitus on käydä siellä tänään, tykkään aivan "maharottomast" (ei minun murrettani) "ång bastu" (höyrysauna) nimikkeen alla olevasta saunasta. Sekoitus kuumaa ilmaa ja vettä, ulos höyrynä. Hyvää jatkoa elämääsi. Kuullaan taas kun sen aika on. ILkka

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant
Käyttäjän ilkka07kiviniemi kuva
Ilkka Kiviniemi Vastaus kommenttiin #37

Toinen kommentti kysymykseesi on sitten jo suorempi, että ei kuulu hyvää. Yksi suosikki blogisteistani on jämähtänyt käsittämättömään yhteen kommenttiin, mutta minä en mene nyt kuitenkaan.....että jos tämän kerran voisit vähän niinkuin hjälpata ja sanoa siellä jotain "pellit auki" tyyppistä. Ei ole mukava nähdä laatua johon "kukkaan" ei ota kantaa. Se on ainakin naisesta puhuttaessa kuin kaunis kukka, jonka arvoa ei junttikansa ymmärrä. Hyvää jatkoa toivoen.

Käyttäjän ilkka07kiviniemi kuva
Ilkka Kiviniemi Vastaus kommenttiin #37

Varmuudella viimeinen kommenttini, juhannukseen kuitenkaan liittymättä. Lapsena ja nuorena sitä aikaa odotti, olihan siinä se oma kultainen (aurinko) "hohtonsa". Nyt nämä maalliset murheet voivat olla osa juhannustakin, aikanaan isä ja äiti hoitivat ne asiat. Omista murheistani selvisin ilman "penkin alle ryyppyjä", se lääkäri ja työvoimatoimisto tänään, olen taas "kuivilla", en janoa sen enempää. Tämän kirjoitin vain voidakseni laittaa yhden musiikkikappaleen tähän mukaan. Se tuli sattumalta tänään korviini, en edes muistanut sen olemassaoloa. Ei näemmä moni muukaan...Ennen minua edellinen kommentti 5-vuotta sitten. https://www.youtube.com/watch?v=Q92HtgqcCO8&index=...

Käyttäjän ilkka07kiviniemi kuva
Ilkka Kiviniemi

Kiitos kysymästä. Koko Ruotsia ajatellen ja metsäpalojen osalta, menee paremmin, ainakin viimeisten uutisten mukaan. Itseni osalta voi sanoa maltilla että aivan mukavasti menee ja kun sitten tulta tulee omaankin pesään, niin sanonta kuuluu, että voihan kirous ja kuolema mitä pässejä voivat lääkärit täälläkin olla. Nyt sentään sai herätettyä yhden eloon.

Hän lupasi soittaa tänään ja kertoa kohtalostani, mitä sairaskirjoillani olemiseen tulee. Se Linköpingin kirurgi otti ja "porasi" heidän mukaansa epilepsiani parempaan kuntoon, siitä sitten sairaskirjat ottivat jatkuakseen. Hävisin joka kuukausi taloudellisesti aivan tarpeeksi, mutta nyt en olekaan enää saanut sairaskirjoihin oikeuttavaa todistusta heiltä. Tänään otin sitten yhteyden työnvälitykseen, Arbetsförmedlingen, ja sain datan kautta ajan perjantaiksi.

Olen kysellyt ja kysellyt, ne "toopet" eivät ole vastanneet sitten yhtään mitään. Försäkringskassan (sairaskassa) on kysellyt minulta myös lääkärintodistusta, jota itsekin janoan kieli pitkällä. Nimenomaan "sjukpenning" rahojen vuoksi. Voisivat ne edes sanoa että olen nyt terve, mene "poika" töihin, jos sitten niitä töitä minulle löytyy.

Tuli nyt kyllä vähän vääränlaista informaatiota, mutta näkee että ei ne asiat aina suju naapurissakaan. Saisi Uusi Suomi laittaa vielä kolmannen blokipalstan, jossa vähän laajemmin käsiteltäisiin maailmaa kuin sitten vain Suomea. Kotimaanikin tapahtumia olen seurannut, mutta Trumpia ja Putinia en kommentoi, se leikki on liekki joka on jo aivan liian läpinäkyvää. Ne "pojat" vain hämäävät maailmaa, tarkoitusta siihen en todellakaan osaa vielä sanoa.

Muuten sitten aurinko paistaa ja jos talouteni ei täysin romahda, mitä se tuskin tekee, ei tässä tämän kummempaa. Rahaa on ihmisillä milloin enemmän ja milloin vähemmän, olen oppinut vähälläkin selviämään. Kun en juo, en polta, ei ole autoa ....aha ....Arbetsförmedlingen ilmoitti tasan tarkkaan nyt (aika on toinen, olen muokannut kirjoitustani) että uusi aika heille on perjantaina klo.15 Hyvää palvelua tämäkin.

Katselen kyllä molempia, niin Puheenvuoro palstaa kuin Vapaavuoroa. Ei naurata ei itketä, mutta outoa että osa laadukkaimmista kirjoittajista (mielestäni), mitä maailman tilanteeseen tulee, on ollut pitkän aikaa hiljaa. Tällä laadukkuudella en tarkoita todellakaan itseäni. Ajattelin tätä paussia nimenomaan sen vuoksi, että koin oman laatuni olevan jo arveluttavissa kantimissa, joten otan ja pidän pienen "breikin". Näin tänään, seuraavaksi haukun sen Värnamon lääkärin....

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset