MirjamiParant1

Ei aina niin kuin Strömsössä!

En olisi uskonut, että jonain päivänä olen kahden pienen koirani riitojen välien selvittelijä.

Tilanne: olen jo nukahtamaisillani. Kello on 22.30. Minua ennen, isoon sänkyyni on nukahtanut vuoden ikäinen parsonini. Vanhempi parsonini, 11 v. nukkuu nojatuolissa, kunnes alkaa lopulta äännellä siihen malliin, että toivoo pääsevänsä isoon sänkyyn.

Kehoitan vanhaa rouvaa tulemaan, hän kuuntelee käskyäni. Massiivisen koon jo keränneenä, hän kömpii sänkyyni, jalkopäähän, jonne on jo aiemminkin suostunut.

Nuori koirani herää koiranunestaan ja aloittaa murinan. Vanha ei kestä murinaa ja vastaa isommalla murinalla.

Alkaa tappelu.

Huutoa, kiinnikäymistä, uhoamista.

Nousen ja kiskon molempia niskasta, tuloksetta. Raivo on hirvittävä. 

Jatkan irroittelua, kunnes yksi sormeni saa julman kosketuksen. Veri virtaa ja kipu on kova.

Koirat lopettavat tappelunsa. Juoksen vuotavan sormeni kanssa vessaan. Etsin lääkekaapista sidontavälineitä, desinfiointipullon ja valutan vettä vertavaluvan sormeni päälle.

Tulos: sormen molemmin puolin on haavat. Toinen syvempi toista.

Mietin, pitäisikö lähteä päivystykseen.  Ei, ei, en nyt jaksa lähteä. Katson tilanteen aamulla.

Sidon sormeni tiukasti laastarilla, otan yhden kipulääkkeen ja yritän nukkua.

- - -

Aamulla kipua ei enää tuntunut, eikä verenmyrkytyksestä viestivää punaista viivaa näkynyt. Tiesin myös, että jäykkäkouristusrokotukseni on validi.

Tein pari päivää hommia. Lopulta kuitenkin päätin käydä näyttämässä sormeni lääkärille. 

Olisi kuulemma pitänyt ommella haava, mutta nyt ei enää voi.

Antibioottikuuri.

- - -

Alfa -paikan merkitys on isompi, kuin olin koskaan ymmärtänyt. Tämä nuori on uhossaan extraa. Tosin juoksukin alkoi pari päivää sitten. 

Päätin olla molempien alfa siihen saakka, kunnes aika on valmis.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (7 kommenttia)

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Minulla on ollut aiemmin kaksi englannin vinttikoiraa (greyhound), molemmat uroksia.

Ikäeroa heillä oli viisi vuotta. Ikinään eivät taistelleet johtoasemastaan.

Lieneekö koirien roduissa eroja asemansa epävarmuudesta?

Käyttäjän PekkaMansala kuva
Pekka Mansala

Vastaan kissoille eli kissoista. Katsoin kai joskus viime talvena ohjelman "Kissan salattu elämä" tms. Siellä monen kissan omistaja luuli lemmikkiensä olevan kavereita keskenään, kunnes kotiinsa asennettiin kamerat. Eivät olleet kissat ainakaan sydänystäviä.

Kai se koirilla on samanlaista filmaamista.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Voihan se olla, mutta on nuo koirani myös jollain tavoin kiintyneitäkin toisiinsa. Koira-aitauksessa vanhempi lähti puolustamaan pienempäänsä, jos joku yritti videä tältä lelua.

En tiedä, välillä iskee epätoivo ja välillä taas asiat sujuvat hienosti.

Ihminen ei taida oikein ymmärtää, miten kesytetytkin eläimet toimivat lajilleen tyypillisesti. Koirakin on suden tavoin hyvinkin hierarkinen otus. Arvoasema pitää ansaita.

Käyttäjän ellelazarov kuva
Elle Marketta Lazarov

No huh! Se pieniki, joka kuvissa on varsinainen söpöliini.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Juu, luonnetta löytyy. Pieni söpöliini muuttuu vähemmän söpöksi, kun taistellaan paikasta auringossa!

Paljon on vielä oppimista niin koiralla kuin emännälläänkin.

Käyttäjän marjattahalkilahtiblogituusisuomifi kuva
Marjatta Halkilahti

No huhhuh! Koirista on iloa, mutta myös murhetta. Just kuulin yhden ystävättäreni tyttären perheen koiramurheista. Muutaman kuukauden ikäinen pentu on "maistellut" mitä milloinkin ja myös kolhinut itseään. Tähän mennessä eläinlääkäri on tienannut , anteeks ansainnut hoitamisista yli 500 rahaa.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Tosiaan se murheen puoli on suuret kulut. Tyttäreni kertoi eilen, miten hän on nyt vienyt jo 500 euroa eläinlääkärille eikä mitään ole selvinnyt. Pieni koiransa kärsii ajoittaisesta selkäkivusta, jota on kuvattu ja verinäytteitä tutkittu.

Vaikka vakuutuksia maksellaan vuositolkulla, niin jossain ikävaiheessa ne eivät enää ole voimassa. Eli tuuleen heitettyä rahaa sekin.

Vaikka eläimet tuovat paljon iloa, kääntöpuoli on juuri nuo ylisuuret hoitokulut.

Eläinlääkäriasemilla menee hyvin. Valtava koira- ja kissakanta takaa sen, että hoidettavia riittää ja hintasääntelyä ei tiettävästi ole.

Tämän blogin suosituimmat